Ihanuus ja tajuttomuus

Työharjoittelu on alkanut hyvin. Osasto on upea paikka harjoittelun kannalta. Osastolla on todella paneuduttu opiskelijan ohjaamiseen ja siellä myös ymmärretään, että opiskelija on siellä oppimassa, ei käytettävissä orjatyövoimana ei-niin-hohdokkaissa -perushoidon tehtävissä.

Jännitin valtavasti osastolle menoa, koska edellisestä sairaalatyöstä on niin kauan, että taidot tuntuivat kadonneen kuin proverbiaalinen ilmavaiva suureen kuivaan paikkaan. Koulussa saatiin harjoitella pistämistä nukkeen, mutta jokainen ymmärtää, että vaahtomuovi ja ihmisen lihas ovat kaksi eri asiaa. Kivaa on ollut huomata, että teoriatieto on kuitenkin pysynyt korvien välissä ja sorminäppäryyttä saa nyt harjoitella sydämen kyllyydestä. Pistoksia annetaan osastolla niin runsain mitoin, että voin luvata itselleni ja tuleville asiakkailleni, että pistostekniikka hioutuu kyllä hyväksi. Ohjaaja ei päästä mitä tahansa tökkäisyjä läpi vaan oikeasti ohjaa ja opastaa.

Rankkaa tämä harjoittelu on ollut. Uutta asiaa ja opittavaa tulee joka päivä niin paljon, että olen ollut työpäivän päätteeksi lähinnä zombie. En ole tällä viikolla niinkään nukkunut öisin kuin vajonnut syvään tajuttomuuteen. Ehkä se tästä vielä helpottaa, toivon ma. Olisi kiva olla sosiaalinen järkevästi ajatteleva yksilö, rakastava äiti ja hekumallinen kumppani kotona nykyisen automaatiikalla toimivan varjokuvan sijasta. Hetkeäkään en silti vaihtaisi pois :) Uskon myös, että harjoittelu tästä vain vielä paranee, kun taitoni karttuvat ja minulle annetaan vaativampiakin tehtäviä ja itsenäisyyttä potilaiden hoidossa.

Ihanuus rintamalla on tänään Get Knitted -putiikista tullut paketti. Tuossa on kaksi kerää Oliverin sukkalankaa ja yksi kerä Lorna's Laces Lion&Lamb -lankaa värinä Motherload. Jos minulla olisi kristallipallo, sanoisin, että joulupaketeista löytyy tänä jouluna huomattavan suuri määrä käsinneulottuja sukkia.