Kolme

Minulla on enää kolme työvuoroa jäljellä kesätyöpaikassa. Alunperin niitä piti olla tässä vaiheessa vain kaksi, mutta äkillisten sairastapausten takia ensi viikonlopun yövuoroista puuttui populaa ja lupauduin tekemään yhden yövuoron. Kannattaa jättää itsestään hanakka mielikuva, sillä haluan ehdottomasti tuonne ensi kesänäkin kesätöihin. Ja keikkaa toivon saavani myös tässä kouluvuoden aikana.

Huomenna on työntekijäkokous, jossa meidän kesäapulaisten halutaan kertovan kesän fiiliksiä, ajatuksia työyhteisöstä, rakentavaa kritiikkiä, omia huomioitamme pienistä ja isoista asioista.

Olen vieläkin niin tohkeissani, että osaankohan sanoa mitään järkevää. Meneekö ensi yö ajatuksien keräämisessä ja oikeiden sanankäänteiden keksimisessä?

Tämä kesätyö on ollut upea kokemus. Ajoittain se on ollut perse edellä puuhun menemistä, koska mitään ammatillista koulutusta esim. päihdetyöhön minulla ei ole ollut. Eipä ole ollut mitään opintoja masennuspotilaankaan hoidosta. Tavallaan aika uskomatonta, että tällaisen noviisin käsiin annetaan valtaa, sillä huonosti käytettynä sillä olisi voinut saada paljon vahinkoa aikaan. Ihan oikeaa vahinkoa kokonaiselle perheelle. Ihan pystymetsästä minua ei kuitenkaan kesätöihin tempaistu, vaan taustani oli kyllä selvitetty tarkkaan ja työhaastattelu oli pitkä ja perusteellinen. Luotan siis siihen, että työyhteisö tiesi, mitä teki, kun minut palkkasi.

Olen tämän kesän aikana oppinut hyvin paljon. Olen oppinut ihan käytännön asioita ja saanut seurata vierestä, miten kokeneet päihdetyötä tekevät ottavat tilanteita haltuun. Olen nähnyt, miten hiljainen tieto toimii. Olen oppinut valtavasti potilaan kohtaamisesta, potilaan kunnioittamisesta, oman persoonan käytöstä hoitotyössä. Loppusyksyllä opiskelen ihan koulunpenkillä ja työharjoittelijana mielenterveys-, päihde- ja kriisiasiakkaan hoitotyötä ja yksi tuon harjoittelun suurista tavoitteista on juuri potilaan kohtaaminen ja ammatillisuuden säilyttäminen kiperissä hoitosuhteissa. Tuota ammatillista kohtaamista on tässä nyt kolme kuukautta harjoiteltu. Syksyn tenttikirjat on luettu moneen otteeseen ja työpaikan artikkeliarkistosta on kopioitu tusinan verran mielenkiintoisia ja hyödyllisiä lukupätkiä.

Sunnuntaina on kuitenkin tämä kokemus tässä laajuudessa takana. Keikka on aina keikka, siinä ei pysty tekemään mitään suurta, voi vain keskittyä perustoimintojen ylläpitoon. Todennäköisesti seuraavan keikkani aikana suurin osa nykyisestä asiakaskunnastakin on vaihtunut ja hoitosuhdetta ei ole päässyt syntymään eikä yhden keikan aikana oikeastaan synnykään.

Elän elämässäni upeaa aikaa. Minulla on Rakas Mies, ihanat lapset, upea kesäduunikokemus ja nurkan takana toisen vuoden kätilöopinnot, joita odotan innolla. Jos en olisi minä, olisin ihan sikapossukateellinen.