tiistaina, elokuuta 09, 2005

Pienoinen pettymys

Tänään alkanut kurssini oli pienoinen pettymys.

Suuren osan illan huonosta fiiliksestä otan omaan piikkiini, koska olin työvuorojeni takia tänään illalla todella väsynyt ja siksi tavallistakin kriittisempi luennoitsijaa ja hänen asiaansa kohtaan.

Aluksi tuli hyvin yleistä juttua, joka kaksi lasta sisällään kantaneena ja raskaudesta monta sataa sivua tietoa lukeneena, oli kokovartalopuuduttavaa. Yleisessä tarinoinnissa oli myös sen verran epätarkkuuksia tai jopa ihan asiavirheitä, että luottamus opettajan kykyihin sai kolauksen. Kun vielä muutama kurssilainen peilasi omia tai ystävättären raskaus- ja synnytyskokemuksia kalvolta luettuun tai opettajan sanomaan, minun viihtyvyyteni illan luennolla tippui miinuksen puolelle.

Imetystukihenkilökurssilla meidän piti käydä läpi omat imetystarinamme, jotta niitä ei sitten vapaaehtoistyössä tarvitse enää terapioida, kun tarkoitus on auttaa muita äitejä. Omien kokemusten analysointi on oikeasti vapauttanut voimavarat auttamiseen ilman että omat kokemukset puskevat koko ajan päälle. Samalla logiikalla olen myös kirjoittanut molempien tyttöjen synnytyskertomukset ja puinut niitä itsekseni sekä ystävättärien kanssa. Näin ollen joka kerta synnytyksen tullessa aiheeksi ensimmäisenä mielessäni ei ole omat synnytykseni vaan pystyn keskittymään puhujan näkökulmaan ja katsomaan asioita myös muilta kanteilta.

Tänään kurssilla oli muutama, joille omat kokemukset ovat vielä niin läpitunkevia, että he eivät näe niiden läpi mitään muuta. Samalla he pakottavat koko kurssiporukan elämään heidän raskautensa ja synnytyksensä heidän näkökulmastaan. Jos kyse olisi ns. maallikkoäidistä, olisin ymmärtäväisempi, mutta hoitoalan ammattilaisen tulisi osata tai ainakin älytä erottaa oma kokemuksensa asiakkaan tilanteesta ja minusta jo opetustilanne tulisi säästää näiltä "kun minullakin meni X Y ja Z, niin kyllä varmaan asia on just näin".

Fiilistä ei myöskään nostanut kaveriporukat, jotka pitivät koko opetuksen ajan omaa suhinashowtaan pienissä piireissään. Onko nykyajan nuorten todella niin vaikeaa kunnioittaa opettajan työrauhaa, että luentoa pitää säestää omilla kuiskutuksilla koko helvatan 3 tuntia?

Sikiöseulontojen etiikasta ei ehtinyt syntyä keskustelua, koska session alusta meni paljon aikaa käytännön juttujen selventämiseen ja luennon loppu vedettiin pikavauhdilla läpi. Nyt täytyy vaan toivoa, että opettajan luentomuistiinpanot todella löytyvät sieltä kurssikansiosta. Olen yhden opiskeluvuoden aikana huomannut, että joku aina pöllii ne kopiointiin tarkoitetut originaalit niille varatusta paikasta.

Torstaina taas tätä. Toivottavasti olen paremmalla tuulella ja saan luennosta enemmän irti. Aihe on oikeasti mielenkiintoinen.

1 Comments:

Blogger Hiipinä said...

Luulen, että jokaisen olisi hyvä käydä läpi omat synnytyksensä ja imetyksensä ja vielä mahdolliset pettymykset lapsiluvussa.

Olen työelämässä joutunut kokemaan, miltä tuntuu, kun työkaveri on katkera a) siitä, että hänellä on vain yksi lapsi, kun toisella on kolme b) siitä, että toinen on imettänyt pidempään kuin hän itse.

10:35 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home