Oliverin sukat

Olen lukenut Kauran kirjoituksia, joissa hän on kertonut, minkälaista elämä on erikoistarpeisen lapsen kanssa. Opintojen kautta olen tutustunut niihin keinoihin, joilla yhteiskunta auttaa tukee esim. vammaista lasta ja hänen perhettään. Kokeessa piti tietää, mikä instanssi kustantaa mitäkin apuvälinettä ja terapiaa. Kauran kirjoituksista on nähnyt sen toisenkin puolen, että kukaan ei tukea tule tarjoamaan, jollei sitä itse osaa hakea. Kaikki eivät välttämättä tiedä oikeuksistaan, joskus tukeen oikeutettu tai hänen vanhempansa eivät yksinkertaisesti jaksa sitä rumbaa, jonka lopussa ehkä kuukausien tai jopa vuosien päästä toteutuisi oikeus ja kohtuus.

Suomessa kuitenkin teoriassa yhteiskunta avustaa. Ilmaista se ei ole, maksamme sitä valmiutta veroissamme ja toki vammaisen lapsen perhe myös kokee tilanteen omassa kukkarossaan, ei kukaan korvaa täydellisesti vammaisuuden nielemiä rahoja.

Viime aikoina blogissani on ollut paljon lanka-aiheista jutustelua. Lähinnä hehkutusta hankinnoista, joihin olen säästötilini saldon hetkellisessä hekumassa sortunut. Kohta olisi aika laittaa puikot töihin ja saada langoista jotain aikaiseksikin. Paljon olen käyttänyt myös aikaa sekä kotimaisten (olenhan sentään wanna-be neuleblogi hangerrounder) että ulkolaisten neuleblogien lukemiseen ja selailuun. Varsinkin ulkolaiset blogit ovat edelleen johdattaneet syötävän herkullisten lankojen ääreen ja uusien kiusausten eteen.

Tänään linkkejä klikkaamalla löysin itseni brittiläisen Emman blogista. Emmalla on vammainen lapsi Oliver, joka tarvitsee muutamia järkyttävän kalliita apuvälineitä pitämään elämänlaatunsa hyvänä. Blogissaan Emma kertoo, kuinka he hakevat apurahoja yksityisiltä hyväntekeväisyysjärjestöiltä, kun yhteiskunnalta apua ei heille heru. Ilman, että Emma pyysi apua, kansainvälinen neuleyhteisö syöksyi hätiin eri keinoin. Yksi avusti lahjoitustilin pystyyn pistämisessä, muutamat lankakaupat pitävät hyväntekeväisyyshuutokauppoja ja lupaavat pistää voittohuudon verran lisää rahaa pottiin. Jotkut ovat neuloneet mm. pitsihuiveja ja myyvät niitä Emman lapsen hyväksi. Uskoisin myös, että kommenttiraitoihin kirjoitetut ja privaviesteinä lähetetyt yhteydenotot tuntuvat Emmasta ja Oliverista hyvältä.

Minusta ajatus rajojen yli auttamisesta tuntui niin hyvältä, että huomatessani tutun nettikaupan osallistuvan tähän projektiin, oli helppoa napauttaa ostoskoriin sukkalankaa.



Näistä tulee Oliverin sukat, molemmille tyttärilleni, jotta heidän varpaansa pysyvät lämpöisinä tulevan talven aikana. Tulen aina sukat nähdessäni ajattelemaan pientä poikaa, joka ei pysty juoksemaan ulkona, hämmästelen lämmöllä sitä avuliaisuuden ja anteliaisuuden määrää, joka tätä perhettä on neulojien suunnalta kohdannut.