torstaina, elokuuta 25, 2005

Whiter shade of pale ja Lady in Black

Olin tänään kolmannen kerran luovuttamassa plasmaa. Ensimmäisestä kerrasta olen jo kertonutkin. Viimeisiä punasoluja saadessani tuli pahaolo ja topakka Veripalvelun sairaanhoitaja nakutti tietoihini koneluovutuskiellon.

Koska olen suomalainen jästipää ja tiesin, että kahden tunnin yöunet ja aamiaisen väliin jättäminen ennen luovutusta saattoivat heikentää kestävyyttäni, kinusin sähköpostitse kesällä uuden yrityksen. Toisella kertaa valmistauduin huolella. Yöunta 10h, tukeva brunssi ja 1,5 litraa nesteitä ennen luovutusta. Kaikki meni loistavasti ja olo oli luovutuksen jälkeen mitä mainioin. Top of the world ma'!

Viime viikolla erään ystävättäreni perheessä oli leukemiaepäily ja kun en muutakaan osannut tehdä, varasin ajan uuteen plasmanluovutukseen. Se oli jotain konkreettista tekemistä. Tänään sitten edelliskerran tavoin hyvien unien ja hyvän lounaan jälkeen marssin luovuttamaan. Tällä kertaa sairaanhoitaja joutui hetken aikaa etsimään kunnon asentoa neulalle ja käsivarsi tykytti ikävästi. En osannut sanoa, mikä kihelmöinnistä oli sörkkimisestä johtuvaa, mikä olisi ollut ns. epänormaalia. Kaikki meni hienosti kalkkiviivoille asti, mutta sitten koko kroppaan levisi kylmä olo ja samantien sairaanhoitaja tuli paikalle, heilautti luovutustuolin toiseen asentoon ja keskeytti keräyksen. Hän oli nähnyt huoneen toiseen päähän, kuin olin valahtanut valkoiseksi kuin mainoksen lakana. Plasma-annos jäi 10ml vajaaksi, kun hän laittoi koneen palauttamaan punasolut takaisin elimistööni. Hoitsu toimi niin nopeasti - ja aivan kuten pitkin - että minulle ei ehtinyt tulla paha olo. Minulle kannettiin mukitolkulla juotavaa, käskettiin pötköttää ihan rauhassa ja kolme eri hoitajaa kävi kertomassa, että minun plasmanluovutukseni on nyt luovutettu. Papereihin tulee pysyvä merkintä, että asiaa on vain normaaliin verenluovutukseen.

Hieman on haikea olo, vaikka ymmärrän, että kaikella tällä suojellaan minun hyvinvointiani. Plasmanluovuttajana koin olevani Tarvittu, koska veriryhmäni on juuri se, jota säännöllisiltä plasmanluovuttajilta toivotaan. Punasoluistani ei ole lähes koskaan pulaa. Tottahan on, että kokoverestä erotellaan punasolut, plasma ja verihiutaleet, että ei kokoveren luovutus ole hukkaanheitettyä, mutta silti olen kokoveren luovuttajista siellä tarpeettomimmassa päässä.

Ja kun tällä kertaa ei edes ehtinyt tulla pahaaoloa, niin on myös tunne - täysin valheellinen sellainen, myönnän - että onkos tässä nyt vähän ylireagoitu. Ei ole, ei. Tiedän. Mutta silti harmittaa. Ja keskisormeen sattuu.

2 Comments:

Anonymous seikku said...

Tiedätkö, saako plasmaa luovuttaa ne, joilla hemoglobiini ei riitä verenluovutukseen? Eli veriryhmäni olisi oikea, mutta hemppa ollut niin kauan kuin muistan sellaista 115 luokkaa.

7:55 ap.  
Blogger tuleva kätilö said...

Sorry, vastailen myöhässä. Plasmanluovutuksessa on sama hb-raja kuin kokoverenkin luovutuksessa.

10:05 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home