Itse asiaa eli lapsenpäästämistä osa 1

Tässä kuussahan alkaa jo taas koulu, joten lienee tarpeen palautella jo vähän mieliin, mitä minä oikein opiskelinkaan.

Kesätyöni liippasi kivan läheltä omaa alaa, olenhan saanut työskennellä raskaanaolevien ja vastasynnyttäneiden äitien kanssa sekä pienten vauvojen että isompien leikki-ikäisten kanssa. Pääpaino työssä on ollut päihdetyössä ja varhaisen vuorovaikutuksen tukemisessa, mutta joka päivä eteen on tullut asioita, joihin olen pystynyt vastaamaan opintojeni pohjalta. Huomasinpa kristallinkirkkaasti, että ensimmäisen vuoden farmakologian kurssi on takaraivossa, samaten ensimmäisessä harjoittelupaikassani käymä farmakologian lisäkoulutus on tullut tarpeeseen.

Lapsia on syntynyt maailman sivu ja aina on ollut niitä, jotka ovat synnytyksissä avustaneet. Antiikin ajoista on säilynyt tekstejä, joissa kuvaillaan soveliaan kätilön ominaisuuksia ja kuinka synnytys tulee hoitaa.

Kätilöiden ammatillinen koulutus on alkanut renessanssin aikana. Ensimmäinen oppikirja kätilöille ilmestyi Saksassa vuonna 1503 ja järjestelmällinen kätilökoulutus aloitettiin edelleen Saksassa v. 1589. Pariisissa on vuodesta 1580 on ollut pakollinen kätilötutkinto.

Pohjoismaissa ruotsalaiset olivat kätilötyön edelläkävijöitä. Vuonna 1663 Tukholman lääkärit velvoitettiin kuninkaan määräyksellä valvomaan kätilötyötä. Vuonna 1688 vahvistettiin ensimmäiset pohjoismaiset vaatimukset kätilöksi pyrkivälle. Hakijan tuli olla mm. tottunut ammatin vaatimaan työhön, ymmärtäväinen, siveä, varovainen ja Jumalaa pelkäävä. Kätilökokelas antoi näyttökokeen kaupunginlääkärille ja vannoi noudattavansa kätilöille säädettyjä määräyksiä. Näin pääkaupungissa. Maaseudulla käytäntö oli paljon kirjavampaa ja naiset synnyttivät pitkään ilman koulutettua apua.

Säännöllinen opetus alkoi Tukholmassa v. 1697 ja ensimmäinen ruotsalainen kätilöiden oppikirja oli nimeltään Den Swenska Wäl-öfwade Jord-Gumman.

Vuonna 1711 hyväksyttiin Ruotsi-Suomen ensimmäinen kätilöohjesääntö. Suomeen ensimmäinen koulutettu kätilö saatiin Pietarsaareen vuonna 1752. Porvoon valtiopäivillä vuonna 1809 käsiteltiin kätilökoulutuksen aloittamista Suomessa ja vuonna 1816 koulutus aloitettiinkin Turussa.

Kätilökoulutus on Suomen vanhinta naisten ammatillista koulutusta. Aluksi opiskeluaika vaihteli puolesta vuodesta kahteen vuoteen oppilaan taustasta riippuen ja opetusta oli ainoastaan ruotsin kielellä. Turun palon jälkeen opetus siirtyi Helsingin yliopiston alaisuuteen v. 1833. Opetus tehostui v. 1857, kun yliopistoon perustettiin erillinen professuuri lapsenpäästöoppia, naistentauteja ja lastentauteja varten. Uusi kätilöohjesääntö tuli voimaan seuraavana vuonna ja siinä opetus vahvistettiin kaksivuotiseksi ja opetuskieleksi tuli ruotsin rinnalle myös suomi. Perinteisen kätilötyön lisäksi opiskelijan tuli opetella myös kuppaamista, rokottamista ja mm. iilimatojen asettamista potilaalle. Suoneniskennänkään ei pitänyt olla vierasta. Tämän lisäksi kätilön tuli tunnistaa sukupuolitautien merkkejä, lähinnä syfiliksen oireet.

Kätilöiden määrä lisääntyi Suomessa hitaasti. Vuonna 1857 Suomessa toimi 97 kätilöä, heistä valtaosa kaupungeissa. 30 vuotta myöhemmin kätilöiden määrä oli nelinkertaistunut (n. 400 kätilöä). Kätilölehti alkoi ilmestyä v. 1896 ja on Suomessa vanhin naisten ammattilehti. 1900-luvulle tultaessa kätilöt hoitivat n. 25% maamme synnytyksistä. Laitossynnytysten osuus kaikista synnytyksistä oli vain n. 4%.

Kätilön toimenkuva muuttui sairaalaverkoston parantuessa ja kotisynnytysten vähentyessä. Äityshuollon lakisääteinen järjestäminen vuodesta 1944 toi kätilöt kaikkien kuntien palkkalistoille äitiys ja lastenneuvoloihin. Vuoden 1947 työaikalaki säännösteli myös kätilöiden päivittäiseksi työajaksi 8 tuntia. V. 1960 kätilöitä oli vajaat 2000 ja heistä 45% toimi synnytyssairaaloissa ja loput kunnankätilöinä. Kotona synnytti 1960-luvulla enää 3% kaikista äideistä. Kaksivuotinen kätilökoulutus loppui vuonna 1970.

Vuodesta 1970 eteenpäin kätilökoulutus muuttui sairaanhoitajapohjaiseksi. Uusi koulutus pätevöitti kätilöt toimimaan ensisijaisesti synnytys- ja naistentautiosastojen erikoisairaanhoitajan, apulaisosastonhoitajan ja osastonhoitajan tehtävissä.

Seuraava kätilökoulutuksen uudistus tapahtui 1980-luvulla keskiasteen koulu-uudistuksen yhteydessä. Kätilökoulutuksen pituudeksi sovittiin ylioppilaspohjaisena 3,5 vuotta ja peruskoulupohjaisena 4,5 vuotta.

Euroopan Unioni ja siihen liittyminen ovat muokanneet kätilökoulutusta 1990-luvulla. EU:n direktiivit vaativat kätilöiltä pidempää koulutusta ja syvällisempää perhetymistä poikkeavien raskauksien ja synnytysten hoitoon. Vuodesta 1993 eteenpäin kätilökoulutuksen laajuus on ollut 180 opintoviikkoa. Kätilötutkinnon suorittaneilla on myös ns. yleissairaanhoitajan pätevyys. Vuodesta 1995 kätilökoulutus siirtyi ammattikorkeakouluihin sitä mukaa kun vanhat terveysalan ns. opistotasoiset oppilaitokset siirtyivät ammattikorkeakouluihin. Tällä hetkellä kätilöksi voi opiskella Helsingissä, Turussa, Tampereella (Pirkanmaan AMK), Oulussa, Kuopiossa (Savonia AMK) ja Jyväskylässä. Opetusministeriö toivoisi aloituspaikkojen vähenevän yhden koulutusohjelman verran.

V. 2005 Suomessa siirryttiin kansainvälisesti käytettyihin opintopisteisiin vanhojen opintoviikkojen sijasta. Kätilökoulutuksen laajuus on 270 opintopistettä ja niistä n. 140 opintopistettä tulee opintoihin liittyvistä pakollisista työharjoitteluista. Kätilövaiheen osuus harjoitteluista on n. 60%.

Historiallinen osuus 2 tulee käsittelemään kätilön työtä ja synnytysten hoitoa antiikin Roomassa. Sitten joskus.

(lähteenä suureen osaan tekstiä on ollut teos Naisen elämä ja hoitotyö, Eskola ja Hytönen)