Tiede on kivaa

Jaa, sinne nukkumaan. Ihan kohta.

Lomalla lomps

Juhannus oli ja meni ja hauskaa oli. Talviturkki tuli heitettyä vain varpaista vaikka jälkikasvu melkein kasvatti itsellensä suomut vedessä puljatessaan. Yhtenä iltana vesi tuntui illan hämärtyessä jopa lämpimältä, mutta tiesin, että minulla menisi noin 47 minuuttia hivuttautuessani pikkuhiljaa siihen syvyyteen, josta voisi sulavasti sujahtaa uintimoodiin. Kunhan se vesimittari näyttää sitä +23 astetta, pääsen veteen huomattavasti nopeammin. Silloin aikaa totuttautumiseen menee vain kymmenisen minuuttia.

Jos tämä tuntuu jostakusta oudolta, antaa tuntua vaan. Meri on minulle nykyään rakas elementti. Missään ei sielu lepää niin, kuin tuvan rappusilla istuessa ja katsellessa puiden välistä siintävää merta. Joskus se on vihreä, joskus sininen, joskus musta kuin kuolema ja joskus se välkehtii kuin pohjasta sädehtisi tuhannet timantit. Uimaelementtinä meri on minulle kuitenkin vieras. Olen järvien kasvatti, makean veden neito. Nykyisen mökkirannan ahvenruohot tuntuvat pelottavilta ihollani, eikä pelkoa helpota tarinat tappajahauista.

Loma on vasta aluillaan ja työasiat pyörivät vielä mielessä. Siivosin kirjahyllyä ja löysin kassin, johon olin Sairaanhoitaja-messuilta kerännyt ilmaista luettavaa. Vaikka silloin kesäpestini ei vielä ollut varmistunut, olin näköjään kerännyt innokkaasti kaikkea päihdetyöhön liittyvää materiaalia. Niitä olenkin illan aikana lueskellut. Seuraavalla kaupunkireissulla aion nostaa koriini teoksen Päihdehoitotyö ja lukea sitä iltapuhteiksi. Nyt työn alla on mielenkiintoinen teos Elämän ensitaidot, erityisvauvan kehityksen tukeminen. Kirjassa käydään läpi erilaisia tilanteita, joissa vauvan ja perheen alkuvaiheet poikkeavat normaalista ja mitä asioita pitää ottaa huomioon varhaista vuorovaikutusta tukiessa. Yhtenä osana kirjassa on sosiaalisista syistä erityisvauva ja tämä osio keskittyy juuri vauvaan päihdeperheessä ja minkälaisia vaurioita lapsen kehitykselle vanhempien ja varsinkin äidin päihteiden käyttö voi saada aikaan, jos tilanteeseen ei puututa.

Olen myös lukenut uudella silmällä blogia Leikin Ruualla, sillä työn kautta syömishäiriötkin tulivat elämän osa-alueeksi, josta minun pitää hankkia lisää tietoa. Strangeloven teksteistä saan aivan uutta näkökulmaa ja ymmärrystä outoon ja vaikeaan asiaan.

Koska ensimmäinen plasmanluovutukseni meni hieman ketuille, otin tänään yhteyttä Veripalveluun, josko saisin vielä toisen mahdollisuuden testata soveliaisuuttani plasman luovuttajaksi. Löysin Veripalvelun sivuilta henkilön, johon otetaan yhteyttä plasmanluovutuksen tiimoilta. Vastaukseksi viestiini sain automaattiviestin, jossa kehoitetaan ottamaan yhteyttä lomatuuraajaan. Toinenkin viestini sai vastaukseksi automaatireplyn ja kolmannen nimen, johon voisin ottaa yhteyttä. Kolmanteen viestiini sain sitten lopultakin vastauksen neljänneltä henkilöltä, joka iloisesti toivotti minut tervetulleeksi uuteen yritykseen. Tällä kertaa aion a) syödä kunnon aamupalan ennen luovutusta b) olla polttamatta nahkaani ennen luovutusta c) nukkua kunnon yöunet ennen luovutusta. Johan on kumma, jollei tästä ruhosta onnistu kahden plasmapussin täyttäminen. Nähtävästi vaikeuksia ei välttämättä tuokaan elimistöstä poistuva nestemäärä vaan punasolujen hyytymisenestoaine. Plasmafereesissähän kone pumppaa ensin minusta verta masiinaan, jossa sentrifugi erottelee plasman punasoluista ja sitten kone palauttaa punasolut takaisin minuun. Jotta punasolut eivät hyydy klöntiksi, niiden joukkoon lisätään hyytymisenestoainetta ja tämä aine voi aiheuttaa sormien puutumista, huulten kihelmöintiä tai kokonaisvaltaista pahoinvointia.

Rytmi on huolestuttavasti hiipinyt jo näinkin lyhyessä ajassa tänne yökukkumisen puolelle. Nyt täytyy viheltää peli poikki ja hipsiä nukkumaan. Foreca ei lupaa huomiselle mitään hivelevää kesäsäätä. Taitaa olla siivouspäivä huomenna edessä.

"You lift my spirit,
take me higher,
make me fly,
Touch the moon up in the sky,
when you are mine.
You lift me higher,
take my spirit,
make it fly,
Where all new wonders will appear"
-Poets of the Fall: Lift-

Long time no see

Päivitystahdin tiheydestä tai harvuudesta voi varmaan päätellä jotain kiireistä ja väsystä.

Kesätyö on aivan ihana, mielenkiintoinen, haastava ja rankka. Arvostan suuresti sitä tietoa, jota saan joka päivä omaksua ammattilaisilta. Tästä kesätyöstä tulee olemaan minulle suuri apu ja hyöty ensi syksyn opinnoissa ja onpa taas avautunut tulevaisuuden näkymiinkin uusi työelämän polku, jonka pidän mielessäni.

Koska minulla ei ole ole tässä vaiheessa koulutuksen tuomia työvälineitä ja asiakkaiden ongelmat ovat päihdeongelmia ja jossain määrin myös mielenterveysongelmia sekä sekalaisia kriisejä ja kysymyksen paikkoja, teen tätä työtä nyt omalla persoonallani. Venytän itseäni joka päivä herkimpään suoritukseen, jotta asiakkaiden ongelmat tulevat kohdatuiksi ja kohdatuiksi asiallisesti ja toivon mukaan myös asiakasta auttavasti ja eteenpäin vievästi.

Työ antaa minulle valtavasti, mutta se myös verottaa voimia ihan kiitettävästi. Huomenna teen iltavuoron ja sitten koittaa suuri suomalainen juhla ja ruhtinaallinen kahden viikon kesälomani. Kerään voimia oman perheeni parissa, jotta jaksan taas heinäkuun puolivälistä eteenpäin auttaa asiakkaita työstämään ja hoitamaan itseään ja perhettään.

Sinileviä uhmaten sukellan Suomenlahteen heti kun vesimittari appivanhempien laiturin päässä näyttää +23. Lapseni ovat puljanneet rantavedessä heti kun jäät lähtivät. Mies ei myönnä tykkäävänsä kylmästä vedestä, mutta en minä jääkarhun kanssa ole noita lapsia tehnyt. Brrrr.

Muumimaailma käydään myös tsekkaamassa ja Rakkaan Miehen kanssa koitetaan päästä romantiseeraamaan kahdestaan Romanticalle. Mies haluaa täydentää viskikokoelmaansa ja minä haluan päästä haistelemaan yhtä uutuushajuvettä. Hyvä pitkä illallinen kahdestaan ja keskeytymättömät yöunet ovat myös toivelistalla. Lapsilla on oma huoneensa ja omat sänkynsä, mutta viime aikoina on varsinkin kuopus kavunnut aamyöstä keskellemme nukkumaan. Koska isänsä hikoilee öisin aika lailla ja hänen tyynynsä on kostea, tyttö tykkää laittaa päänsä minun tyynylleni ja potkii sitten isäänsä päähän. Jos seuraan liittyy vielä esikoinen, joka kyllä nukkuu nätisti, mutta vie ihan kunnon tilan sängystä, huomaan aamulla Miehen siirtyneen olohuoneen soffalle. Jos joku aamu heräisimme samasta sängystä ihan vierekkäin...

Jostain kumman syystä haluan myös päästä tutustumaan lomani aikana Raaseporin linnan tyrmiin.

Viettäkäähän hauska juhannus. Veneessä pidetään sepalus kiinni eikä syödä jäätelöä.

Täyskäännös vai suunta hukassa?

Vajaa kuukausi sitten olimme kuopuksen kanssa Lastenklinikalla kasvuhormonimittauksessa. Tänään olimme kuulemassa tuloksia tohtori nro 6:n vastaanotolla.

Olimme jo valmistautuneet Miehen kanssa kuulemaan, onko tuleva pistosurakka vain kaksi vuotta vaiko kaksitoista vuotta, mutta nyt tulikin täyskäännös hoitopolitiikassa. Uuden mittauksen tulokset olivatkin vänkyrällään aivan toiseen suuntaan. Kun hyvänä kasvuhormoniarvona pidetään väliä 20-30 mitämittayksikköäsenytolikaan, Wagnerin tämänkertaiset arvot huitelivat 40 ja 60 välillä. Kasvuhormonin puutteesta ei nyt siis todellakaan ole kyse. Tämä koe sai lääkärit taas pohtimaan uusia suuntia ja nyt selvitellään, josko kyse olisikin jotenkin kasvuhormonireseptorien toiminnasta. Asia on vaikea tutkittava ja tapauksia tunnetaan kirjallisuudessa aika vähän, mutta tämä on nyt se tutkimusuunta, johon hoitava lääkärimme keskittyy. Samaten osallistumme Helsingin Yliopiston ja HYKS:n tutkimukseen, jossa yritetään selvittää lyhytkasvuisuuteen johtavia mekanismeja genetiikan vinkkelistä. Wagneria ei tänään tökitty, punnittiin ja mitattiin toki ja ihailtiin neidin aurinkoisuutta ja energiaa. Sen sijaan äitiä ja isiä tökittiin, mikä oli Wagnerin mielestä kovin kummallista ja kiehtovaa. Kovasti tyttö vakuutteli, että "ei te tatu, ei tatu ollenkaan" ja oli aidon kateellinen isin ja äidin komeista Tom&Jerry -laastareista.

Kaikki mahdolliset sairaudet, jotka aiheuttavat lyhytkasvuisuutta ja jotka vaativat hoitoa, on nyt poissuljettu. Tytön pienuus on edelleen mysteeri, mutta lääkäri ei ole onneksi heittämässä hanskoja naulaan vaan etsiväntyötä jatketaan edelleen. Seuraava kontrollikäynti on joulukuussa.

Sateisen päivän keskelle ihania aurinkoisia uutisia oli, että tytön pituuskasvu on ottanut spurtin ja käyrä on nousujohteinen. Lääkäri totesi, että tytön vuosikasvu on hyvää ja kun otetaan huomioon, että hänen luustonsa on oikeasti vasta 2-vuotias, niin kasvu on siihen suhteutettuna jopa erinomaista.

Tästä visiitistä jäi hyvä mieli. Ei vähiten sen takia, että lääkäri selkeästi ihastui pikku päivänsäteeseemme ja kehui tyttöä ylistyssanoin. Äidin sydän tykkää. Tämä tutkimusprosessi on ollut välillä henkisesti hyvinkin rankkaa, joten nämä hyvät lääkärikäynnit hoitavat lapsen lisäksi myös äitiä.

Pientä hemmottelua

Koska ensimmäisen vuoden opinnot menivät yli odotusten, päätin palkita itseni, milläs muulla, langalla. Get Knitted -nettilankakaupassa oli vastustamaton tarjous pinkistä 100% villalangasta ja niinpä pussillinen Wensleydalea saapui ihasteltavaksi.



Samaan syssyyn huusin Ebay.uk:sta 300g Hayfield Raw Cottonia, joka nimestään huolimatta on pumpulinpehmeää.




Villa kertoo haluavansa kahdeksi villapaidaksi ja haluavansa koristeeksi päällikirjottuja tai virkattuja kukkia helmaan ja hihoihin. Puuvilla kuiskuttelee kaipaavansa vaaleanpunaista kumppania ja toivoo pääsevänsä ponchoksi. Tietääkö tämä lisää lankaostoksia?

Musiikillisten elämysten top 6

Kotikarusellin pyörittäjä heitti pahan, pitäisi valita kuusi mieleisintä biisiä. Paha, paha, paha.

Tässä pitkällisen pohdinnan tulos selityksineen eikä missään tietyssä järjestyksessä:

Pour Some Sugar on Me, Def Leppard
- tämän biisin (ja koko älpyn Hysteria) tahdissa opettelin ajamaan autoa kesällä -88

Naurava Kulkuri, Jean-Pierre Kusela
- vatsalihasliikkeiden tekemiseen maailman paras biisi. Ei ainakaan unohda hengittää

Kulkue, Rajaton
- kaunis kaunis tarina lastenhuoneen salaisesta elämästä

Rose, Bette Midler
- rakkauden olemus hyvin tiivistettynä

And So It Goes, Billy Joel
- Rakas Mies lauloi tämän minulle häissämme

Free Your Mind, En Vogue
- tuo muistoja mieleen ensimmäisestä opiskeljaelämästäni

Näillä biiseillä pärjäisin pitkään autiolla saarella.

Elämän mysteereitä

Onko kukaan muu huomannut, että kun jokin asia/esine on hukassa ja sitä etsii ja etsii raivopäänä, lähes koskaan ei löydy sitä, mitä juuri sillä hetkellä haki, vaan jokin aikaisemmin hukkunut tarpeellinen tavara?

Minulla käy näin jatkuvasti. Nyt etsin tuskan hiki otsalla kännykkäni ostokuittia ("Ihan varmasti näin sen tuossa, juuri tuossa, ja nyt se ei ole siinä. Argh"), mutta löysinkin erään toisen kuitin, jota olen tässä etsiskellyt kuukauden verran.

Kun etsin omaa verokorttiani, löysin miehen hukassa olleen veroehdotuksen. Kun etsin kesken ollutta syntymäpäivälahjaneuleprojektia (kyllä, olen yhdyssanahirviöklubin perustajajäseniä), löysin ikuisuuden kadoksissa olleen sukkapuikon, jota ilman eräs toinen projekti on ollut varikolla pidemmän aikaa.

Näitä esimerkkejä löytyy pilvin pimein, valitettavasti. Jonkin tavaran tahallaan hukkaaminen, jotta löytäisi jotain muuta tarpeellista hukassa olevaa, ei toimi.

Sen lisäksi, että kadonnut kuitti ja hajonnut kännykkä ottavat päähän, on pelko persiissä, että mikä masiina päättää päivänsä seuraavaksi. Ei kahta ilman kolmatta.

Ja sen "torstai on toivoa täynnä" saatte tunkea sinne, missä auringonkukat ei kasva.

Hyvää yötä ja huomenta

Työpaikalta myöhäistä iltaa. Minulla on juuri päällä hoitoalan urani ensimmäinen yövuoroputki. Yksi valvottu yö on nyt takana ja täytyy sanoa, että näin tottumattomalle se oli kyllä mehut imevä kokemus. Tämä päivä meni kotona ihan täysin nukkuessa.

Teoriassa meidän työpaikalla on lupa mennä soffalle torkkumaan, jos asiakkaat eivät tarvitse apua, mutta ajatus nukkumisesta työvuoron aikana on niin syntinen, että ihan helpolla ei tuohon sohvalle uskalla heittäytyä.

Se todella hyvä puoli tämän talon yövuoroissa on se, että yksi vuoro kestää 20-08 eli 12 tuntia ja kolmesta yövuorosta tulee jo lähes täydet viikkotunnit ja niinpä muu osa viikkoa onkin vapaata. Kun yövuorolainen tulee iltavuoroon ja edellinen vuoro on antanut raportin, kello onkin jo lähempänä yhdeksää ja asiakkaat joko omasta aloitteestaan tai lempeiden vihjailujen saattelemana siirtyvät iltapalan kautta yöpuulle.

Minä olen asiakkaiden nukkumaanmenon jälkeen pessyt vielä koneellisen astioita, kattanut aamiaisastiat valmiiksi aamua varten ja pessyt kolme keittiön kaappia. Nyt olisi tarkoitus mennä tuohon sohvalle työasioiden merkeissä ja lukea tuoretta väitöskirjaa, joka on juuri meidän ominta alaa. Kyse on PsM Marja Kivijärven väitöstyöstä Mitä sensitiivisempi äiti sitä tyytyväisempi vauva. Jos nyt tuota lukiessa simmut lupsahtavat kiinni ja matkaan hetkeksi höyhensaarille, sille ei sitten voi mitään. Nuo pari juomaani kokispullollista voivat kyllä pistää tyydyttävästi hanttiin.

Mitenköhän ne siellä kotona pärjäävät?

Amerikkalaisilla on muuten yövuorolle aika karmaiseva nimitys: The Graveyard Shift. Olisikohan sittenkin pitänyt jättää tuo The Gift - Enne -elokuva katsomatta...

Perheellisen äidin painajainen

Top vitoseen pääsee minun painajaisissani kevyesti kodinkoneiden hajoaminen. Imurin nyt korvaa kepeästi harjalla ja kihvelillä, mutta pesukone. Graah.

Minulla on ollut viimeiset viisi vuotta lämmin ja tiivis suhde ihanaan luotettavaan ökö-lavamattiimme. Eilisiltana nimettömiäni pestessään hän kuitenkin sanoi suhteen irti. Kaput, loppuslut. Tuosta noin vaan. Lätkäisi kirjaimellisesti märät kalsarit, ja vieläpä siis käytetyt likaiset kalsarit, naamalle ja ryhtyi mykkäkouluun. Kontaktin otto ei auttanut. Pieni buuttaus, äänen korotus ja jopa maltin menettäminen ja fyysinen ravistelu ei saanut mitään kipinää aikaan.

Parisuhdeterapeutti onneksi saapuu tänään katsomaan, josko tässä suhteessa olisi vielä elämää. Peli on kuitenkin kovaa Bostonissa ja jos Ökö ei tästä tokene, niin en jää itkemään perään vaan hankin uuden ja ehomman. Tytöllä on tarpeita. Tällä hetkellä onneksi vain vajaan korillisen verran, mutta suhteen muut haarailmiöt tuottavat substanssia siihen tahtiin, että jo parin päivän päästä tarve alkaa olla huutava.

Tule takaisin Ökö. Minä tarvitsen sinua!

ps. Aamukaffet meni kyllä väärään kurkkuun, kun huomasin aamun sarjakuvakierrosta tehdessäni, mitä esikuvaperheellemme kuuluu tänä aamuna.

Myöhemmin.

parisuhdeterapeutti kävi. Turhia sumeilematta hän kävi kiinni Ökön sisimpään, tökki hellästi, pyyhki pois monen vuoden kuonat, putsasi ns. pöydän. Sanoi, että kaiken pitäisi olla nyt ok. Menen nyt koeajamaan Ökön ja toivon, että suhteemme tuli kuntoon. Rahaa upposi terapeuttiin sen verran, että Ökön olisi syytä jo vähän hemmotellakin minua.

Pikku puikkoilija minussa

You are Merino Wool.
You are very easygoing and sweet. People like to keep you close because you are so softhearted.
You love to be comfortable and warm from your
head to your toes.


What kind of yarn are you?
brought to you by Quizilla