Lomalla lomps

Juhannus oli ja meni ja hauskaa oli. Talviturkki tuli heitettyä vain varpaista vaikka jälkikasvu melkein kasvatti itsellensä suomut vedessä puljatessaan. Yhtenä iltana vesi tuntui illan hämärtyessä jopa lämpimältä, mutta tiesin, että minulla menisi noin 47 minuuttia hivuttautuessani pikkuhiljaa siihen syvyyteen, josta voisi sulavasti sujahtaa uintimoodiin. Kunhan se vesimittari näyttää sitä +23 astetta, pääsen veteen huomattavasti nopeammin. Silloin aikaa totuttautumiseen menee vain kymmenisen minuuttia.

Jos tämä tuntuu jostakusta oudolta, antaa tuntua vaan. Meri on minulle nykyään rakas elementti. Missään ei sielu lepää niin, kuin tuvan rappusilla istuessa ja katsellessa puiden välistä siintävää merta. Joskus se on vihreä, joskus sininen, joskus musta kuin kuolema ja joskus se välkehtii kuin pohjasta sädehtisi tuhannet timantit. Uimaelementtinä meri on minulle kuitenkin vieras. Olen järvien kasvatti, makean veden neito. Nykyisen mökkirannan ahvenruohot tuntuvat pelottavilta ihollani, eikä pelkoa helpota tarinat tappajahauista.

Loma on vasta aluillaan ja työasiat pyörivät vielä mielessä. Siivosin kirjahyllyä ja löysin kassin, johon olin Sairaanhoitaja-messuilta kerännyt ilmaista luettavaa. Vaikka silloin kesäpestini ei vielä ollut varmistunut, olin näköjään kerännyt innokkaasti kaikkea päihdetyöhön liittyvää materiaalia. Niitä olenkin illan aikana lueskellut. Seuraavalla kaupunkireissulla aion nostaa koriini teoksen Päihdehoitotyö ja lukea sitä iltapuhteiksi. Nyt työn alla on mielenkiintoinen teos Elämän ensitaidot, erityisvauvan kehityksen tukeminen. Kirjassa käydään läpi erilaisia tilanteita, joissa vauvan ja perheen alkuvaiheet poikkeavat normaalista ja mitä asioita pitää ottaa huomioon varhaista vuorovaikutusta tukiessa. Yhtenä osana kirjassa on sosiaalisista syistä erityisvauva ja tämä osio keskittyy juuri vauvaan päihdeperheessä ja minkälaisia vaurioita lapsen kehitykselle vanhempien ja varsinkin äidin päihteiden käyttö voi saada aikaan, jos tilanteeseen ei puututa.

Olen myös lukenut uudella silmällä blogia Leikin Ruualla, sillä työn kautta syömishäiriötkin tulivat elämän osa-alueeksi, josta minun pitää hankkia lisää tietoa. Strangeloven teksteistä saan aivan uutta näkökulmaa ja ymmärrystä outoon ja vaikeaan asiaan.

Koska ensimmäinen plasmanluovutukseni meni hieman ketuille, otin tänään yhteyttä Veripalveluun, josko saisin vielä toisen mahdollisuuden testata soveliaisuuttani plasman luovuttajaksi. Löysin Veripalvelun sivuilta henkilön, johon otetaan yhteyttä plasmanluovutuksen tiimoilta. Vastaukseksi viestiini sain automaattiviestin, jossa kehoitetaan ottamaan yhteyttä lomatuuraajaan. Toinenkin viestini sai vastaukseksi automaatireplyn ja kolmannen nimen, johon voisin ottaa yhteyttä. Kolmanteen viestiini sain sitten lopultakin vastauksen neljänneltä henkilöltä, joka iloisesti toivotti minut tervetulleeksi uuteen yritykseen. Tällä kertaa aion a) syödä kunnon aamupalan ennen luovutusta b) olla polttamatta nahkaani ennen luovutusta c) nukkua kunnon yöunet ennen luovutusta. Johan on kumma, jollei tästä ruhosta onnistu kahden plasmapussin täyttäminen. Nähtävästi vaikeuksia ei välttämättä tuokaan elimistöstä poistuva nestemäärä vaan punasolujen hyytymisenestoaine. Plasmafereesissähän kone pumppaa ensin minusta verta masiinaan, jossa sentrifugi erottelee plasman punasoluista ja sitten kone palauttaa punasolut takaisin minuun. Jotta punasolut eivät hyydy klöntiksi, niiden joukkoon lisätään hyytymisenestoainetta ja tämä aine voi aiheuttaa sormien puutumista, huulten kihelmöintiä tai kokonaisvaltaista pahoinvointia.

Rytmi on huolestuttavasti hiipinyt jo näinkin lyhyessä ajassa tänne yökukkumisen puolelle. Nyt täytyy viheltää peli poikki ja hipsiä nukkumaan. Foreca ei lupaa huomiselle mitään hivelevää kesäsäätä. Taitaa olla siivouspäivä huomenna edessä.

"You lift my spirit,
take me higher,
make me fly,
Touch the moon up in the sky,
when you are mine.
You lift me higher,
take my spirit,
make it fly,
Where all new wonders will appear"
-Poets of the Fall: Lift-