Hyvää yötä ja huomenta

Työpaikalta myöhäistä iltaa. Minulla on juuri päällä hoitoalan urani ensimmäinen yövuoroputki. Yksi valvottu yö on nyt takana ja täytyy sanoa, että näin tottumattomalle se oli kyllä mehut imevä kokemus. Tämä päivä meni kotona ihan täysin nukkuessa.

Teoriassa meidän työpaikalla on lupa mennä soffalle torkkumaan, jos asiakkaat eivät tarvitse apua, mutta ajatus nukkumisesta työvuoron aikana on niin syntinen, että ihan helpolla ei tuohon sohvalle uskalla heittäytyä.

Se todella hyvä puoli tämän talon yövuoroissa on se, että yksi vuoro kestää 20-08 eli 12 tuntia ja kolmesta yövuorosta tulee jo lähes täydet viikkotunnit ja niinpä muu osa viikkoa onkin vapaata. Kun yövuorolainen tulee iltavuoroon ja edellinen vuoro on antanut raportin, kello onkin jo lähempänä yhdeksää ja asiakkaat joko omasta aloitteestaan tai lempeiden vihjailujen saattelemana siirtyvät iltapalan kautta yöpuulle.

Minä olen asiakkaiden nukkumaanmenon jälkeen pessyt vielä koneellisen astioita, kattanut aamiaisastiat valmiiksi aamua varten ja pessyt kolme keittiön kaappia. Nyt olisi tarkoitus mennä tuohon sohvalle työasioiden merkeissä ja lukea tuoretta väitöskirjaa, joka on juuri meidän ominta alaa. Kyse on PsM Marja Kivijärven väitöstyöstä Mitä sensitiivisempi äiti sitä tyytyväisempi vauva. Jos nyt tuota lukiessa simmut lupsahtavat kiinni ja matkaan hetkeksi höyhensaarille, sille ei sitten voi mitään. Nuo pari juomaani kokispullollista voivat kyllä pistää tyydyttävästi hanttiin.

Mitenköhän ne siellä kotona pärjäävät?

Amerikkalaisilla on muuten yövuorolle aika karmaiseva nimitys: The Graveyard Shift. Olisikohan sittenkin pitänyt jättää tuo The Gift - Enne -elokuva katsomatta...