Sexy
Pääsin tänään visiitille leikkausaliin. Yhdelle potilaistamme piti tehdä tähystys, mutta hänen huonon keuhkokapasiteettinsa vuoksi lääkäri ei suostunut tekemään sitä normaalisti endoskopiayksikössä vaan halusi toimenpiteen tehtäväksi leikkausalissa intubaatio- ja hengityskonemahdollisuuksineen.
Olihan se sexy paikka kaikkine vipstaakeineen ja telkkarin Teho-osastosta (joka on siis niin pepanderilleen käännetty nimi kuin olla ja voi, koska kyseessähän on siis sairaalan päivystyspoliklinikka) tutut vihreät liinat, suojavaatteet, lamput ja laitteet. Minuakin kehoitettiin etsimään kuontaloni suojaksi paperihattu ja sonnustauduin muun joukon perässä suojavaatteisiin jne. Koska toimenpiteen aikana potilaan vatsan aluetta läpivalaistiin koko ajan, kaikilla huoneessa olijoilla tuli olla päällään säteilyä estävä suojatakki ja kilpirauhassuoja. Kiesus ne painoivat. Ajantaju meni toimenpidettä seuratessa, mutta hiki oli pinnassa, kun kaikki oli ohi ja sain ripustaa vermeet naulaan.
Itselläni on yksi kokemus Kättärin heräämöstä, kun kuopuksen syntymän jälkeen heräämön nurkassa kirurgien takkien keskellä minulle laitettiin epiduraalitilaan veripaikkaa. Meikun kirurgisen osaston heräämö olikin jo ihan toisen näköinen paikka. Piippaavia laitteita joka puolella, johtoa, putkea, tuubia, mittareita niin, että nörtimpi olisi luullut tulleensa taivaaseen. Eniten mieltäni lämmitti, kun potilas todella rankan toimenpiteen jälkeen kiittää läsnäolosta. Sanoi, että oli kamala kokemus, mutta häntä helpotti, kun tiesi, että on tuttu ihminen omalta osastolta mukana.
Päädyinpä protokollan mukaan sitten tietysti myös toimenpidekertomukseen, kun siinä listataan kaikki leikkaussalissa olijat. Jälleen kerran se tuleva kätilöys herätti hilpeyttä.
Aivan uskomatonta, että harjoittelua on jäljellä enää 6 päivää. Elokuun viimeinen päivä luulin, että syyskuun loppu ei tule koskaan, mutta nyt taas on tunne, että harjoittelua voisi kestää vielä toiset 5 viikkoa. Paljon olen oppinut, mutta sormet ja mieli huutaa lisäoppia. Tahtoo tätä, paljon!
Olihan se sexy paikka kaikkine vipstaakeineen ja telkkarin Teho-osastosta (joka on siis niin pepanderilleen käännetty nimi kuin olla ja voi, koska kyseessähän on siis sairaalan päivystyspoliklinikka) tutut vihreät liinat, suojavaatteet, lamput ja laitteet. Minuakin kehoitettiin etsimään kuontaloni suojaksi paperihattu ja sonnustauduin muun joukon perässä suojavaatteisiin jne. Koska toimenpiteen aikana potilaan vatsan aluetta läpivalaistiin koko ajan, kaikilla huoneessa olijoilla tuli olla päällään säteilyä estävä suojatakki ja kilpirauhassuoja. Kiesus ne painoivat. Ajantaju meni toimenpidettä seuratessa, mutta hiki oli pinnassa, kun kaikki oli ohi ja sain ripustaa vermeet naulaan.
Itselläni on yksi kokemus Kättärin heräämöstä, kun kuopuksen syntymän jälkeen heräämön nurkassa kirurgien takkien keskellä minulle laitettiin epiduraalitilaan veripaikkaa. Meikun kirurgisen osaston heräämö olikin jo ihan toisen näköinen paikka. Piippaavia laitteita joka puolella, johtoa, putkea, tuubia, mittareita niin, että nörtimpi olisi luullut tulleensa taivaaseen. Eniten mieltäni lämmitti, kun potilas todella rankan toimenpiteen jälkeen kiittää läsnäolosta. Sanoi, että oli kamala kokemus, mutta häntä helpotti, kun tiesi, että on tuttu ihminen omalta osastolta mukana.
Päädyinpä protokollan mukaan sitten tietysti myös toimenpidekertomukseen, kun siinä listataan kaikki leikkaussalissa olijat. Jälleen kerran se tuleva kätilöys herätti hilpeyttä.
Aivan uskomatonta, että harjoittelua on jäljellä enää 6 päivää. Elokuun viimeinen päivä luulin, että syyskuun loppu ei tule koskaan, mutta nyt taas on tunne, että harjoittelua voisi kestää vielä toiset 5 viikkoa. Paljon olen oppinut, mutta sormet ja mieli huutaa lisäoppia. Tahtoo tätä, paljon!
posted by tuleva kätilö at 10:45 ip.
8 Comments:
eivätkös olekin hurmaavia kapistuksia nuo lyijytakit? se on sitä meidän elämää ja vaatetusta. loppusyksystä on luvassa kenttä, jossa saan pitää kyseisiä aina muodikkaita varmeitä neljä viikkoa putkeen joka päivä. welcome to my truth tai jotain sellaista.
-strangelove-
Ei tuo tähystys ole paha. Itse olen ollut siinä juuri Meikussa ja panivat minut kanttuvei siinä vaiheessa, kun rupesivat tunkemaan putkea kurkusta alas. Muistan vain, että yskitti ja sitten pimeni -ja heräsin kun toimitus oli ohi. Nythän mulla ei sitten enää tuota sappea olekaan, se nykäistiin kesällä Jorvissa hus pois. :o)
Oonkohan mäkin ihan väärällä alalla:) Työtkin kun kohta taas loppuu.
Mä olen kyllä aina vannonut, että sairaanhoitajaksi en ala. Myöhäistä se nyt olisikin, ja palkassa häviäisin liikaa.
Olen 28 akateemisen tutkinnon suorittanut ja tyytymätön tutkintoni tarjoamaan epävarmaan työtilanteeseen. Luulisin, että hoitoala olisi ollut minulle oikea ala, mutta opiskelemaan lähteminen tämän ikäisenä arveluttaa. Ihaillen luen näitä sivujasi, opiskeluintosi ja motivaatiosi hehkuu teksteistäsi. Tsemppiä jatkossakin!
Makepeace:
Tälle minun potilaalleni tähystys tehtiin hänen ollessa hereillä. Leikkaussalissa oltiin, koska toimenpiteen tehnyt lääkäri pelkäsi, että potilas jouduttaisiin ehkä intubomaan toimenpiteen aikana. Nukutus ei tullut kyseeseen ja sedaatiotakaan ei anestesialääkäri hänelle uskaltanut antaa :(
Juu, ymmärsin kyllä nuo pointit, kerroin vain oman näkökulmani. Isäni on tähystetty hereillä, eikä hänkään pitänyt kokemusta pahana.
Anonymous: 28 ei ole ikä eikä mikään, kun ajattelet miten monta työvuotta sulla on vielä edessä valmistumisesi jälkeen.
Anonymous:
Minähän käänsin kelkkaani 180 astetta kolmefemmana, että sinullahan on ruhtinaallisesti aikaa ja työvuosia edessä. Minäkin ehdin toimia kätilönä vielä yli 20 vuotta ennen eläkeikää.
Lähetä kommentti
<< Home