Arvioinnin aika

Huomenna on harjoittelun loppuarviointi.

Omasta mielestäni harjoittelu on mennyt hyvin. Olen oppinut paljon uutta, sormet ovat saaneet hyvää harjoitusta. Kuoleman kohtaaminen oli aluksi rankkaa, mutta asian työstäminen on tuottanut tulosta ja jatkossa kohtaaminen on ainakin muutaman piirun verran ammatillisempaa. Olen saavuttanut tavoitteeni niiltä osin, kun se osastolla on ollut mahdollista.

Olisin halunnut viettää päivän keuhkoklinikan poliklinikalla, lähinnä mesypolilla (Meilahden systostaattipoliklinikka), jonne keuhkosyöpäpotilaat tulevat päiväkäynnille joko tutkimuksiin tai saamaan sytostaattihoitoja. Osastonhoitaja oli sitä mieltä, että tässä vaiheessa opintoja tuo poliklinikkakäynti ei olisi mielekästä. Fakta homma on, että jos en siellä nyt pääse käymään, seuraava mahdollisuus tulee vasta, kun joko olen siellä itse asiakkaana tai menen sinne töihin. Osastonhoitaja torppasi itse asiassa aika monta tavoitettani epämielekkäinä. Nähtävästi hänen mielestään ainoaa mielekästä harjoittelua pystyy suorittamaan vain oman osaston seinien sisällä. Toki valtaosa harjoittelusta olikin tarkoitus suorittaa omalla osastolla, mutta opiskeluaika on ainoaa aikaa, kun voi päästä näkemään paikkoja ja toimenpiteitä, jonne ei sitten valmiina hoitajana ole pääsyä. Onneksi ohjaavat hoitajat ovat työntäneet minut katsomaan jos jonkinmoista operaatiota. Mitä osastonhoitaja ei tiedä, hän ei voi paheksua saati sitten kieltää ;-)

Oman ohjaajan kanssa on harjoittelun loppuaika ollut hieman vaisumpaa. Hän on ääneen moneen kertaan nyt todennut, miten tämä osasto ei olekaan sitä, mitä hän erikoissairaanhoidolta odotti. Hänen työmotivaationsa on käsinkosketeltavasti laskenut harjoitteluni aikana ja voin vain toivoa, että minun läsnäoloni ei ole ollut jouduttamassa (tai jopa aiheuttamassa *glup*) hänen fiiliksiään vaan takana on jotain muuta. Olen vaistonnut, että ohjaajallani on ollut omia tavoitteitaan, jotka hän on minulle asettanut, mutta koska niitä ei ole koskaan sanottu ääneen, olen vain voinut arvailla, olenko nyt onnistunut vaiko puutteelliseksi havaittu. Naisvaltaisessa työyhteisössä ehti myös harjoitteluni aikana tapahtua muutama tussahdus ja yritykseni pysyä neutraalina taidettiin eräältä taholta kokea kannanottona vastaan :(

Muuten olen saanut työtovereiltani vain positiivista ja kannustavaa palautetta. Onneksi osaston käytäntö on ollut pitää opiskelijasta vihkoa, jonne jokainen saa kirjoittaa havaintojaan ja arvioitaan opiskelijasta. Saan vihkon mukaani harjoittelun päätyttyä ja sen viestit tulevat lämmittämään mieltäni vielä monta kertaa. Vihko on minulle myös päiväkirja, johon olen merkinnyt päivän tapahtumat, opitut taidot, seuratut toimenpiteet, luetut artikkelit ja kirjat jne. Toivottavasti ohjaajani poimii tuolta vihosta myös muiden ajatuksia arviointiini, emmehän me ole koko harjoittelua olleet yhdessä vaan puolet ajasta olen ollut toistenkin ohjattavana.

Pitäkää peukkuja huomenna klo 13, että arviointitilaisuus menisi hyvin. En odota kritiikitöntä kehua, vaan oikeudenmukaista rakentavaa palautetta. Nuo selkäpiissä vaistoamani haamutavoitteet hermostuttavat.