Ihana kamala maailman rakkain

Silläkin uhalla, että minut leimataan mammalahkolaiseksi, jaan kanssanne jutun, jonka vain lapsiinsa höyrähtänyt äiti voi kokea jakamisen arvoiseksi.

Päivämme on ollut aika kiireinen. Olen ollut lasten kanssa liikkeellä monta tuntia, joista suuren osan paikallisessa ostoskeskuksessa etsimässä syntymäpäivälahjaa Rakkaalle Miehelle. Sen lisäksi esikoinen on siivonnut lastenhuonetta ja olohuonetta äidin apuna, leikittänyt pikkusiskoa ja laittanut ruokaa jälleen äidin apuna ja paimentanut pikkusiskoa kotipihalla. Yleensä esikoinenkin viidestä ikävuodestaan huolimatta nukkuu pienet päikkärit, mutta tänään touhua on ollut niin paljon, että ettonet jäivät väliin.

Lopputulos on nyt nukkumaanmenon aikaan erittäin väsynyt pikkuneiti, joka esikoisen kohdalla tarkoittaa äärimmäisen kärttyistä ja pienimmästäkin asiasta ballistiset raivarit ottavaa räyhähenkeä.

Viimeinen pisara tuli, kun isänsä epähuomiossa laittoi hammasharjaan valkoista (muumi) tahnaa sinisen (Tipi) tahnan sijasta. Sitä loukkaantumisen, surun ja raivon määrää. Koska tiesin, että tyttö on aivan loppu, sen sijaan, että olisin käräyttänyt omat käämini siihen alkukantaiseen riehumiseen, nauroin vimman suuruudelle ja keräsin tytön syliini rauhoittumaan. Pieni tyttö nyyhkytti rintaani vasten pienellä äänellä:"Minun elämäni ei ole helppoa. Ei ollenkaan."

Mitäs siihen sanoisi. Puristaa toista hellästi rintaansa vasten ja yrittää jatkossakin muistaa, että pienen lapsen elämä ei ole aina helppoa.