tiistaina, heinäkuuta 26, 2005

Ihana kamala maailman rakkain

Silläkin uhalla, että minut leimataan mammalahkolaiseksi, jaan kanssanne jutun, jonka vain lapsiinsa höyrähtänyt äiti voi kokea jakamisen arvoiseksi.

Päivämme on ollut aika kiireinen. Olen ollut lasten kanssa liikkeellä monta tuntia, joista suuren osan paikallisessa ostoskeskuksessa etsimässä syntymäpäivälahjaa Rakkaalle Miehelle. Sen lisäksi esikoinen on siivonnut lastenhuonetta ja olohuonetta äidin apuna, leikittänyt pikkusiskoa ja laittanut ruokaa jälleen äidin apuna ja paimentanut pikkusiskoa kotipihalla. Yleensä esikoinenkin viidestä ikävuodestaan huolimatta nukkuu pienet päikkärit, mutta tänään touhua on ollut niin paljon, että ettonet jäivät väliin.

Lopputulos on nyt nukkumaanmenon aikaan erittäin väsynyt pikkuneiti, joka esikoisen kohdalla tarkoittaa äärimmäisen kärttyistä ja pienimmästäkin asiasta ballistiset raivarit ottavaa räyhähenkeä.

Viimeinen pisara tuli, kun isänsä epähuomiossa laittoi hammasharjaan valkoista (muumi) tahnaa sinisen (Tipi) tahnan sijasta. Sitä loukkaantumisen, surun ja raivon määrää. Koska tiesin, että tyttö on aivan loppu, sen sijaan, että olisin käräyttänyt omat käämini siihen alkukantaiseen riehumiseen, nauroin vimman suuruudelle ja keräsin tytön syliini rauhoittumaan. Pieni tyttö nyyhkytti rintaani vasten pienellä äänellä:"Minun elämäni ei ole helppoa. Ei ollenkaan."

Mitäs siihen sanoisi. Puristaa toista hellästi rintaansa vasten ja yrittää jatkossakin muistaa, että pienen lapsen elämä ei ole aina helppoa.

5 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Kiitos kun jaoit tämän, yritän minäkin muistaa etenkin niinä hetkinä kun ei kolmivuotiaan äidinkään elämä tunnu helpolta....

11:23 ip.  
Blogger Hiipinä said...

Meidän viisivuotiaan elämä ei ole koskaan helppoa, koska hän on hyvin dramaattinen persoona:)

Mä en aina jaksa vastata kohtauksiin hellyydellä:/

9:32 ap.  
Anonymous KatjaL said...

Niin, ei ole pienen ihmisen elämä helppoa. Uusia asioita jatkuvasti ja voi sitä valinnan vaikeutta... joka jutun kohdalla täytyy pysähtyä ja osata valita se "oikea". Välilllä tosiaan täytyy ottaa huumori kehiin, muuten menee liian vakavaksi!!

11:56 ap.  
Blogger Tuazophia said...

Oi, ihana! :) Meillä ei tytön (2v) sanallinen kyky vielä riitä tuollaiseen, mutta raivossa löytyy. Aina ei jaksa olla pitkämielinen, mutta onneksi edes välillä. On ne niin rakkaita raivotessaankin!

2:33 ip.  
Blogger saranella said...

Miten voin kylliksi kiittää?! Kiitoskiitos nopeasta avusta! Luulisin onnistuvani neuvojesi avulla, kiitos kun väänsit rautalangasta ;) Kuvat itselläni on tällä hetkellä flikr.com:ssa mutta siskoni suositteli mainitsemaasi phtobucketia. Ehkä siirrän kuvani sinne. Hellon kanssa mulle tuli jo avioero :D

Nyt kuulemma legolinnan rakennuspuuhiin! Oikein mukavaa päivän jatkoa Sinulle!

2:27 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home