torstaina, huhtikuuta 28, 2005

Sinäkin voit olla hengenpelastaja

Verenluovutus. Pieni teko, jolla voi olla elämän kokoinen seuraus.

Veripalvelu kertoo sivuillaan, että heillä on pulaa A-verestä. O-verenkään tilanne ei ole tällä hetkellä hääppöinen.

Viime perjantaina meillä oli kliinisen hematologian luento ja siellä opettaja kertoi periaatteita laskimoverinäytteen (venanäyte) ottamisesta. Kuinka staasia käytetään oikeaoppisesti, miten laskimo paikallistetaan kyynärtaipeesta, kuinka neula työnnetään milloin missäkin kulmassa, jotta neula löytää tiensä tarpeeksi pitkälle laskimon sisään jne.

Eihän verinäytteen ottoa opi teorialuokassa istumalla, joten käännyin luennon päätteeksi vieruskaverin puoleen ja kysyin, lähtisikö hän Kivihakaan luovuttamaan verta. Kollega ei ollut koskaan luovuttanut verta ja aikaisemmista injektioharjoituksista tiesin, että hän oli hieman pistosvarautunut, joten en todellakaan odottanut innostunutta tottakai-me-mennään asennetta, mutta niinpä vain kollega oli innostunut ja niinpä sompailimme Kättäriltä Kivihakaan.

Edellisestä luovutuksestani on aikaa aika tasan 6 vuotta, sillä tässä välissä on ollut kaksi raskautta ja kaksi imetystä. Veripalvelun Kivihaan toimipisteeseen on remontoitu uudet valoisat tilat verenluovutusta varten ja siellä sitten täyteltiin pitkää ja perusteellista esitietolomaketta, jonka jälkeen mentiin hoitajan haastatteluun ja hemoglobiinin mittaukseen. Mitään karenssia vaativia sairauksia tai toimenpiteitä ei löytynyt ja hemoglobiinikin oli 140, joten veripussit ja testiputkilot kädessä suunnistin luovutustuoleja kohti. Olen luovuttanut verta elämäni aikana yli 20 kertaa ja oikeasta kyynärtaipeestani näkyy kyllä neulan jälkiä. Vasemmasta kädestä en ole pitkään aikaan edes antanut yrittää, se on joskus todettu "liian hankalaksi".

Aikasemmin olen aina kääntänyt katseeni pois, kun neula lävistää ihon, mutta tällä kertaa seurasin silmä tarkkana, mitä ammattilainen teki. Olin aivan mykistynyt kuudessa vuodessa tapahtuneessa tuotekehityksessä. Veripalvelun sairaanhoitajat ovat aina olleet taitavia pistäjiä, sillä saralla ei siis ollut tapahtunut mitään muutoksia, mutta itse se veripussinyssäkkä, johon veri kerätään. Wow. Nykyään siinä pussukassa on liitettynä sellainen söpö pieni pussi, joka otetaan täyteen verta. Sitten se blokataan rullasulkijalla pääletkusta, jota pitkin varsinainen luovutusveri sitten valuu isoon pussiin. Jännällä metallipatukalla sen pikkuisen pussukan letku suljetaan ja katkaistaan lämmön avulla ja sitten siitä pikkupussukasta otetaan verinäytteet pussukan omalla neulalla. Ei enää letkun leikkaamisia luovutuksen jälkeen ja verien valuttelua putkiloihin, vaan siististi pussukasta näytteet ja sillä siisti. Kaikkien käytettävien neulojen ympärillä on suojakauluri, jota käyttämällä hoitajan ei tarvitse enää koskea laisinkaan käytettyyn neulaan. Luovuttajan kannaltahan nämä ovat merkityksettömiä juttuja, mutta hoitajien työturvallisuuden kannalta suuri kehitysharppaus.

Tai mistä minä tiedän, jos vaikka nämä pussit ovat olleet käytössä jo 5 vuotta ja 11kk. Minulle ne oli uusi hieno juttu.

Kollega luovutti verta viereisellä laverilla. Hänen hb:nsa oli 146. Kaikesta sitä pitääkin kilpailla ;-)

Koska veriryhmäni on AB+, minä en ole hirmuisen kaivattu verenluovuttaja. Tiesin sen itsekin, koska olen viime marraskuusta lähtien kuikuillut just tuota Veripalvelun etusivua, jossa veripankin tilanne kerrotaan, ja koskaan, ikinä, milloinkaan, ei AB+ verestä ole ollut pulaa. Palkki on aina jöpöttänyt siellä ylärajalla.

Mutta, mutta... AB-veri onkin erinomaisen toivottua tavaraa plasmanluovutuksen puolella. 30 vrk kuluttua käy tieni hemafereesin puolelle ja istun kolmevarttia ergonomisesti muotoilussa tuolissa ja luovutan 6,5dl plasmaa. Koska masiina haluaa vain plasmani ja palauttaa punasolut (erytrosyytit) takaisin, luovutus ei vaikuta veren hemoglobiiniin ja plasmaa voi luovuttaa jopa 2 viikon välein. Olisi suotavaa, että plasman luovuttaja kävisi luovuttamassa säännöllisesti ja toivottu luovutusväli on kahdesta viikosta max. kahteen kuukauteen.

Minä sain luovutuksesta hyvän mielen. Kaveri sai Veripalvelun rintamerkin ja valtavan hyvän mielen. Muutaman ensikertalaisen olen vienyt luovuttamaan, mutta koskaan ei ole kukaan hurahtanut noin täydellisesti siihen, että häntä tökitään neuloilla ja otetaan 450g elämännestettä pois suonista.

Voisitko sinäkin mahdollisesti hurahtaa edes yhteen luovutuskertaan? Luovutuksen jälkeen saa mehua ja kuumia juomia. Sämpylöitäkin oli kahta sorttia ja tonnikalaleipiäkin. Pullaa ja keksiä makean nälkään. Me saimme viime perjantaina jopa kermakakkua. Joskus siellä jaellaan ruusuja. Joka ikinen kerta sieltä saa matkaansa hyvän mielen.

Jos Kivihaka ei ole matkan varrella, niin Helsingissä verenluovutus onnistuu myös Yrjönkadun toimipisteessä. Muun maan luovutuspaikat löytyy täältä.

maanantaina, huhtikuuta 25, 2005

Burning the midnight oil

Kello on 02.25 ja vaikka kirjoittamista riittäisi hurumykket, niin on pakko laittaa kone kiinni ja kantaa yksi lapsi parisängystä omaan sänkyynsä ja sitten yrittää saada unenpäästä kiinni, kun ajatukset naputtelevat vielä rästihommia ja pikkuaivojen takaa kurkistaa jännitys huomisesta työhaastattelusta.

Kesä- ja keikkatöistä olisi kyse. Mielenkiintoinen paikka, rankka. Enhän minä siellä mitään ammatillista tekisi, hoitolaitoksen asiakkaat ovat omassa liigassaan ja ensimmäisen vuoden kätilöopiskelijaa ei päästetä heitä puoskaroimaan. Minusta voisi olla perushommien tekemiseen, arjen esimerkkinä olemiseen, inhimilliseksi kosketukseksi. Työ on niin mielenkiintoista ja haastavaa, että palkkakin on ihan toisarvoinen asia.

Toivottavasti huolivat minut. Kyllä sille liksallekin löytyy käyttöä.

Toistan vielä itseäni ja hoen, että älkää ihmiset rakkaat hyvät jättäkö hommia rästiin. Se linja on upottava suo, jäinen katu, banaaninkuori askelten alla. Tai niinkuin minun tapauksessani: liian monta yötä 4 tunnin unelmilla *sanoo alahuuli väpättäen ja kerjää sääliä*

sunnuntai, huhtikuuta 24, 2005

Uusi tuttavuus

Suosikeistani löytyy koskettava blogi, joka tähtää tiettyyn päätökseen, mutta kukaan ei tiedä, koska ja missä tämän matkakertomuksen loppu kirjoitetaan.

Löysin seuraavan sarjakuvasivun. Koskettavia strippejä. Suosittelen.

Minä tykkään kirjoista

Via Jukkahoo


You're stuck inside Fahrenheit 451. Which book do you want to be?

Angela Carter's The Bloody Chamber


Have you ever had a crush on a fictional character?

Ooh yes. Lord Peter Wimsey (Dorothy L Sayers), Commander Samuel Vimes (Terry Pratchett) and Jamie Fraser (Diana Gabaldon) in no particular order.


The last book you finished is?

Night Watch by Terry Pratchett


What are you currently reading?

Tery Pratchett's Going Postal


Five books you would take to a deserted island?

The Complete Idiot's Guide to Surviving on a Deserted Island
Outlander-series by Diana Gabaldon (yes, I know this is cheating)
Small Gods by Terry Pratchett
Pricksongs and Descants by Robert Coover
The Hitch Hiker's Guide to Galaxy, A Trilology in Four Parts by Douglas Adams


Who are you going to pass this stick to (3 persons) and why?

Koska haluan kurkistaa ihmisten virtuaalisiin kirjahyllyihin niin:

Äetp
Hiipinä
Touhulan Äiti

keskiviikkona, huhtikuuta 20, 2005

Tehotyttö my ass

Kunpa olisinkin ;-)

Girly Mama 2
You're a girl power mommy! You love to be girly,
but you're no pushover. Your kids are learning
that gender differences don't have to mean
gender inequality. You've taken back pink, and
you don't care who knows it!

What kind of a freaky mother are you?
brought to you by Quizilla

Kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että rästiin ei kannata jättää mitään. Aikataulu on tehty sopivaksi, jos hoitaa hommansa ajallaan. Tenttien reputtaminen tai kirjallisten töiden roikottaminen muuttuu hyvin nopeasti kivuliaaksi piikiksi perslihaksissa ja syöksylasku ikuiseen rästikierteeseen on ihan varpaiden edessä.

Kaikki tentit ovat menneet - muutama onnenkantamoinen mukaanlukien - läpi, mutta pari kirjallista hommaa on roikkumassa ja raahaan tietoisuutta myöhästymisestäni perässäni. Tunnen koko ajan huonoa omaatuntoa tekemättömistä töistä, mutta silti koko ajan kuranttia tehtävää on siihen tahtiin, että rästihommien tekemiseen ei tunnu löytyvän sitä soveliasta hetkeä.

Kynttilää on pakko polttaa nyt tällä viikolla molemmista päistä, jotta pääsee hommissa ajan tasalle, mutta tämä rykäisy on nyt vaan pakko hoitaa pois alta, koska se on väistämättä edessä kuitenkin. Koska en kahvia juo ja kofeiinitablettien napsiminen ei istu filosofiaani, niin kolajuomien voimalla tässä puurretaan.

Herkuttelen jo etukäteen aavistuksella siitä fiiliksestä, minkä rästihommien purkittaminen saa aikaan.

Viisi vuotta sitten tänä iltana istuin Kättärillä ja tuijotin haltioituneena pientä punatukkaista esikoistani, vasta 12 tuntia vanhaa. Hyvää syntymäpäivää rakas tyttäreni!

perjantaina, huhtikuuta 15, 2005

Lyhyestä virsi kaunis

Keskiviikkona oli Wagnerin kasvukontrollikäynti Lastenklinikalla. Tulimme sairaalan asiakkaiksi tytön ollessa 6kk ja sillä tiellä ollaan vielä ja tyttö täytti muutama viikko sitten 3 vuotta.

Wagnerhan oli syntyessään täysiaikainen, mutta ns. SGA -vauva eli small for gestational age. Suomeksi sanottuna hän oli raskausviikkoihin nähden pienikasvuinen vauva. Hän painoi 2145 grammaa ja oli 43,5 cm pitkä/pätkä. SGA-vauva on eri asia kuin keskonen. Aikaisemmin keskosen määritelmä oli vauva, joka oli syntynyt ennen rv 37 tai joka painoi alle 2,5 kiloa. Nyttemmin tuota painorajaa ei sillä tavalla tuijoteta, koska raskausviikkojen määrällä on lapsen kehitykselle suurempi merkitys kuin hänen painollaan.

Jo synnytyssairaalassa lapsesta ja minusta otettiin cytomegalovirus testit, jotka olivat puhtaat. Meille annettiin kotiinlähtötarkastuksessa jo aika seurantakäynnille Kätilöopiston lastenpoliklinikalle. Olettamus oli, että syystä tai toisesta Wagner oli kärsinyt ravinnonpuutteesta kohtuaikana ja ottaisi nyt sitten ns. saavutuskasvua ja kipuaisi käyrillä jonnekin normaalikasvun käyrälle.

Näinpä ei sitten käynyt. 4kk tarkastuskäynnillä erikoistumassa oleva lastenlääkäri kertoi minulle (arvaili/ehdotti/ei tiennyt, missä vika niin jotain oli pakko keksiä), että koska lapsi oli täysimetyksellä, niin minun rintamaitoni riitti kyllä turvaamaan lapsen painonnousun, mutta siitä ei enää riittänyt paukkuja pituuskasvuun. Komento tuli aloittaa lapselle teollisesti valmistetut korvikepohjaiset viljatuotteet riittävän ravitsemuksen turvaamiseksi. Itku oli kurkussa koko kotimatkan ajan. Päässä velloi ajatus, että minä, minun kroppani, oli pettänyt lapseni. Ensin elimistö ei ruoki häntä tarpeeksi kohdussa ja sitten rintamaitokin on lirua.

Oma neuvolanhoitajani kuunteli ahdistunutta vuodatustani, kaivoi käyrät esille ja vakuutti puhelimessa, että lapseni ei todellakaan ole kärsinyt nälkää täysimetyksellä. Jos lapselle tulee kuukaudessa kilo painoa lisää, niin aliravitsemuksesta ei tosiaankaan ole kyse. Ja vaikka rintamaito ihmeellistä ainetta onkin, ei sekään nyt osaa valita, kasvattaako lapsen painoa vai pituutta.

6kk tarkastuskäynnillä oli Kättärillä eri lääkäri ja eri puheet. Tämä herra tyrmäsi kollegansa "rintamaidosta ei ole lapsen kasvuun riittävästi energiaa" puheet. Totesi, että lapsi on hienosti kehittynyt, täysin ikäänsä vastaava, on iloinen, tyytyväinen ja jopa pullukka. Saavutuskasvusta ei ollut vieläkään mitään merkkiä, joten hän sanoi, että nyt ihan virallisten ohjeiden mukaan meidän paikkamme on lisätutkimuksissa Lastenklinikalla. Sinne siis.

Lastenklinikalla osoitteemme oli endokrinologian poliklinikka ja heti ensimmäisestä lääkärikäynnistä alkoi tutkimusten rumba: verikokeita, röntgenkuvia, sydämen ultraääni, munuiaisten ultraääni, aivojen kuvaus, valokuvia, mittauksia, lisää verikokeita, virtsanäytteitä, ulostenäytteitä, hikikoe, kromosomimääritys, kasvuhormonirasituskoe. 1,5 vuotta myöhemmin tutkimuspatteri oli aika lailla käyty loppuun. Eliminaatiomenetelmällä oli poissuljettu yksi kerrallaan mahdollisia lyhytkasvuisuutta aiheuttavia tauteja ja syndroomia. Ei ollut siis kystistä fibroosia, Turnerin syndroomaa, hypokondroplasiaa, ei suoliston imeytymishäiriöitä. Ei myöskään syytä, miksi tyttö kasvaa -4 käyrällä ja aikuisodotuspituus kieppuu 125-140 cm välillä.

Kasvuhormonirasituskoe oli vuosi sitten ja tulos oli normaali, mutta vain rimaa hipoen. Toissapäiväisellä käynnillä mittausten tulos oli vanha tuttu, Wagner kasvaa kauniin tasaisesti omalla käyrällään, joka nyt vaan on itsepäisesti epänormaalin alhainen kasvukäyrä. Jälleen kerran lastenlääkäriltä löytyi ylistyssanoja tytön ketteryydestä, iloisuudesta, reippaudesta, energisyydestä jne. Wagnerista otettiin luustoikäröntgen ja sen tulos oli, että tytön luusto vastaa 2-vuotiaan luustoa. Meidän tapauksessamme tämä on vain hyvä asia, sillä liian nopeasti kasvava luusto heikentäisi kasvumahdollisuuksia huomattavasti. Lääkäri ehdotti uutta kasvuhormonimittausta, sillä vuosi sitten koe oli tosiaan siinä ja siinä, että se oli yli viitearvojen. Kuukauden päästä menemme klonidiini -kokeeseen ja sen jälkeen lähtee paperit Kelaan kasvuhormonikorvaushoitoa varten. Jos tällä kertaa tulos jää viitearvon alle, kasvuhormonihoito on kokonaan korvattava ja hoito kestää tytön puberteettiin saakka. Jos arvot ovat normaalin rajoissa, hormonikuuri on peruskorvattava eli maksamme itse ensimmäiset 600 euroa ja sen jälkeen Kela kustantaa loppuvuoden. Hoito on sen verran kallista, että tuo maksukatto tulee täyteen jo vajaan 2kk hoidosta. Kuuri kestäisi 2 vuotta.

Kasvuhormonikuuri tulee siis joka tapauksessa, vaikka kasvuhormonin eritys olisikin normaalin rajoissa. Tämä sen takia, että kuurilla nopeutetaan tytön kasvua, vaikka sillä ei saadakaan yhtään milliä lisää siihen potentiaaliin, joka hänellä on kasvaa. Tyttölapsilla saattaa käydä niin, että aikaisin alkanut puberteetti katkaisee kasvun, vaikka siellä luustossa olisi ollut vielä muutama sentti lisää kasvunpaikkaa. Minulla on alkaneet kuukautiset kuulemma suomalaisittain aikaisin (12v) ja siksi Wagnerille halutaan antaa tällainen kasvubuustaus, jotta jokaikinen milli saadaan varmasti käyttöön ennen puberteettiä.

Kuukauden päästä siis tuo koe + peruslitania muita verikokeita, varmuuden vuoksi, jotta tiedetään täsmälleen, missä mennään. Sitten mies ja minä ja Wagner matkaamme päiväksi Lastenklinikalle opettelemaan pistoksen antamista (vaikka minähän kätilöopiskelijana osaan tietty homman jo tuosta noin vaan *tanakkaa sarkasmia*). Sitten tyttöä pistetään joka ilta. Miten selittää pienelle, että pistoksen aiheuttama kipu on vaan pakko kestää ilta toisensa jälkeen. Kaipa siihen jossain vaiheessa tottuu. Lääke on onneksi pakattu insuliinikynien malliin ja toivon mukaan neuloissa on valinnan varaa tuollaiselle pienen pienelle tyttölapselle. Ainakin amerikoissa kynissä on väri- ja kuviovaihtoehtoja. Ja jos hoito on sinne puberteettiin, tyttöhän oppii pistämään itse itseään jossain tuolla 7v. kieppeillä, luulisin.

Triviatietoa: Wagner oli 64 cm pätkä oppiessaan kävelemään. Äidin microbaby.

keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2005

Haluatteko tietää?

Tai vaikka ette haluaisikaan, niin kerron kuitenkin, mitä sisätautien tentissä kysyttiin:

1. Ateroskleroosille altistavat tekijät (6p)

2. a) Hypotyreoosin oireet (3p)
b) Hypertyreoosin hoito (3p)

3. a) Selkärankareuman altistavat tekijät (2p)
b) Nivelreuman diagnosointi (2p)
c) Kihdin lääkehoito (2p)

4. Sepsis (6p)

Näistä kolmeen piti vastata. Minä jätin sepsiksen vastaamatta. Tentti on läpi ihan takuuvarmasti. Kun näin kysymykset, eka ajatus oli, että siinä meni taas nekin tenttistressihormonit ihan hukkaan ;-)

Nyt sitten teho-opiskellaan YTYä eli kurssia Yhteiskunta, Työelämä ja Yrittäjyys. Kurssin suoritus on oman kuvitteellisen firman tai kolmannen sektorin palvelun pykääminen pystyyn paperilla.

Sitten alkaa kevään loppurutistus ja Selviytymistä ja Kuntoutumista Edistävä Hoitotyö.

Nyt on niin väsy, että laitan kuopuksen Lastenklinikkareissusta oman messun huomenissa.

Hyvää yötä, kauniita unia.

tiistaina, huhtikuuta 12, 2005

Synopsit venyy ja paukkuu

Valtimoiden kovettumistauti, koronaaritauti, verenpainetauti, lipidihäiriöt, hypertyreoosi, hypotyreoosi, nivelreuma, selkärankareuma, artriitit, kihti, meningiitit, anemia. Sydämen vajaatoiminta, rytmihäiriöt, keuhkopöhö, syvä laskimotukos, keuhkoembolia, astma, maksakirroosi, VTI, munuaisten vajaatoiminta, diabetes, Cushingin tauti, Addisonin tauti, liilalihavuus, aivoiskemia, aivoverenvuodot, MRSA, tuberkuloosi, sepsis, leukemia.

Altistavat tekijät, oireet, diagnosointi, hoito.

Krääh. Overload, overload, overload. Aika loppuu kesken, muistikapasitetti ei riitä, emolevy romahtaa kuormituksesta. Prosessorit pimahtaa.

Muuten olisin suht luottavaisin mielin tentin suhteen, mutta huomenna arvokasta lukuaikaa, energiaa ja tunteita tulee kuluttamaan kuopuksen seurantakäynti Lastenklinikalla. Hieman oli sompailua aikataulujen kanssa. Minä menen lääkäriin kuopuksen kanssa, mies tulee hakemaan lapsen pois ja minä suunnistan tenttiin. Tentistä minä säntään kotiin ja mies pääsee availemaan ääntään semimilitantin mieskuoronsa kanssa. Sitten onkin aika kiinnittää huomiota tenttiinluvun takia rempallaan olleeseen kotiin ja sen ulkoasuun. Uusi projektityö pukkaa päälle ja kaksi rästihommaa odottaa viimeistelyä.

Laihduttaakin pitäisi.

lauantaina, huhtikuuta 09, 2005

Lauman mukana

Kun näitä muiden blogeissa näkee, niin tässä yhdelle salasukkapuikkoilijalle ja salalankahamstraajalle sopiva testi



Which flock do you follow?
this quiz was made by alanna



perjantaina, huhtikuuta 08, 2005

Seuraavaa pukkaa

Viime yö meni taas tenttiin lukiessa, mutta tentti on kaikella todennäköisyydellä läpi. Valvominen oli sen arvoista. 8 tunnin yöuniin tuskin pääsen ennen ensi keskiviikkoiltaa, sillä sisätautien tentti puuskuttaa jo nurkan takana. Aihe on mielenkiintoinen ja tällä hetkellä fiilis on, että yöunet voi pikkuisen sisätautien vuoksi kärsiäkin.

Kuopuksen vesirokko on voiton puolella ja neljän seinän sisälle eristäytyminen on nyt ohi.

Mies lähtee huomenna leireilemään puolisotilaallisen kuoro-organisaationsa kanssa. Sainpa juuri myös kuulla, että samainen pakkotyöjärjestö on järjestänyt kimppakivaa jäsenilleen äitienpäivänä. Vaasassa. Korkeasti koulutetuksi kuoroksi, jossain on nyt joku unohtanut aivonsa narikkaan. Well, veikkaan, että hänen äitinsä ja mahdollisesti lastensa äiti häntä siitä muistuttaa. Niinkuin minä olen jo muistuttanut miestäni. Enhän minä siis hänen äitinsä ole, mutta olen sitä mieltä, että koska yhteinen jälkikasvumme ei vielä yksin kykene juhlistamaan äitienpäivää, niin lasten isän velvollisuus on olla siinä tyttäriensä tukena. Nih.

Nyt sukellan siis sisätautien mielenkiintoiseen maailmaan ja samalla työstän sitä tyrmistyttävää tietoa, että minun sairaanhoitajaopintojeni sisätautien luennot olivat tässä. 15 tuntia, joista kahvitauot + muut ajanlyhennykset pois lukien reaaliaikaa luennoille jäi 12 tuntia. Sulattelen tätä minusta järkyttävää tietoa ihailemalla tämänpäiväisen jalkahoidon sulostuttamia varpaitani. Lunastin tänään miehen joululahjan ja vaivuin jalkahoidossa tunnin mittaiseen nirvanaan.

vaaleanpunaisin varpain...

tiistaina, huhtikuuta 05, 2005

Vitsit vähissä

Wagnerin vesirokko on isosiskon rokkoa tsiljoona kertaa rajumpi. Kuumetta on edelleen joka päivä ja yö ja viime yö oli oikein tuskainen ihan alusta loppuun asti, vaikka lapseen tungettiin niin ataraxia kuin panadoliakin. Kun aamuherätys tuli sitten naapurin kylppärirempan muodossa - voitte vain arvata, miten helvetillinen ääni tulee, kun betonirakenteisen kerrostalon yhdessä kylppärissä piikataan betonilattiaa auki - niin väsymys alkoi olla sitä luokkaa, että rytmihäiriöt eivät olleet kaukana.

Lapset ja kamat kassiin ja Papan luokse evakkoon. Tenttiinluvuista ei ole tullut mitään ja tokkopa tuleekaan :(

Nyt raahaudun sänkyyn ja toivon, että se naapurin lattia on jo saatu auki ja remppaäijät pääsisivät johonkin hiljaisempaan työvaiheeseen, jotta huomisaamu ei alkaisi poran äänellä. Miehen kukkokiekuu-herätysääni kännykässä jää sille vain heikosti kakkoseksi, mutta sekin kelpaisi nyt tuutulauluksi.

Tulevia bloggausaiheita (listaan niitä nyt tähän, ettei väsyneet aivot kadota niitä synopseistaan):
- kirjastoista varastaminen, rikos ja rangaistus
- doula-toiminta
- nainen ei voi juoda kuin mies -kampanja
- hoitotiede
- opiskelu, työ, perhe-elämä ja säädylliset yöunet- mahdoton yhtälö?

rokkoisin terveisin,

uupunut tuleva kätilö

sunnuntai, huhtikuuta 03, 2005

Kiekka kakkonen

Perjantai-iltana aloimme odotella merkkejä Wagnerin vesirokosta. Lauantai-iltana jo pähkäilin, että jäikö tauti nyt tarttumatta siskolta, mutta tänään sitten iltapäivällä löytyi eka näppy ja parissa tunnissa niiden määrä oli jo monikymmenkertaistunut.

Jälleen puhelin käteen ja 0800-turvaverkko ja homma hoidossa. Minulla onkin opintojen kanssa löysä viikko, huomista lukuunottamatta vain tenttiinlukua ja yksi opintokäynti, joten turvaverkkoa tarvitaan vain maanantaina ja keskiviikkoaamuna. Huominen on menoa koulujuttujen parissa kellon ympäri, on haastattelua, harjoittelua, työpaikan metsästämistä ja yksi ihana juttu, josta kerron enemmän huomisiltana. Perjantaina on sitten tentti Tutkimustyön perusteista. Tenttikirjana pieni tiiliskivi. Maikan luentomuistiinpanot on kyllä niin hyvät, että jos vaikka joka sanaa ei jaksaisi lukea, niin tentistä pääsee silti läpi.

Sisätaudit alkoivat. Siis lääkäriluennot. Kyllä huomaa, että kun on hyvä luennoitsija, niin massaluennollakin on tosiaan paikalla se koko massa. Kliinisen fysiikan ja laiteopin vikalla luennolla taisi olla paikalla vajaa 10 henkeä. Luennoitsija parka. Symppis tyyppi, mutta kuolettavan tylsä aihe ja kun aiheesta ei ole edes tenttiä, niin paikallaolijoiden määrän pystyi ennustamaan ilman mitään ESP-kykyjäkin.

Nyt siivoamaan. Mummi siivosi viime viikolla Unoa hoitaessaan koko kämpän ja jossain tuolla tavarakasan ja mutakerroksen alla on se mummin siivoama koti. Raivaushommiin siis ettei mummi saa ensitöikseen slaagia.

perjantaina, huhtikuuta 01, 2005

Vetistä silliä

Jo pariin otteeseen olen mennyt lankaan, niellyt syötin, langenut loveen, tullut jymäytetyksi sekä höynäytetyksi.

Jos silli tarkoittaa sitä tynnyreissä vellovaa rasvasilliä, niin jätän väliin. Sen sijaan esim. Stockan herkusta (terkkuja vaan kaikille Stockan noutajille ;-) hankittu currysilli tai sinappisilli kelpaa kiitos mainiosti. Suolaisen saan kai huuhtoa kuraveden värisellä juomalla, mutta jos pitää olla sitä ihteään, niin delegoin nesteiden nauttimisen Wagnerille, joka siemailee sitä, vaikka kukaan ei pitäisikään häntä pilkkanaan.

Palaan hyvien enteitteni pariin. Jos kuulet kikatusta, se olen minä.