Seuraavaa pukkaa

Viime yö meni taas tenttiin lukiessa, mutta tentti on kaikella todennäköisyydellä läpi. Valvominen oli sen arvoista. 8 tunnin yöuniin tuskin pääsen ennen ensi keskiviikkoiltaa, sillä sisätautien tentti puuskuttaa jo nurkan takana. Aihe on mielenkiintoinen ja tällä hetkellä fiilis on, että yöunet voi pikkuisen sisätautien vuoksi kärsiäkin.

Kuopuksen vesirokko on voiton puolella ja neljän seinän sisälle eristäytyminen on nyt ohi.

Mies lähtee huomenna leireilemään puolisotilaallisen kuoro-organisaationsa kanssa. Sainpa juuri myös kuulla, että samainen pakkotyöjärjestö on järjestänyt kimppakivaa jäsenilleen äitienpäivänä. Vaasassa. Korkeasti koulutetuksi kuoroksi, jossain on nyt joku unohtanut aivonsa narikkaan. Well, veikkaan, että hänen äitinsä ja mahdollisesti lastensa äiti häntä siitä muistuttaa. Niinkuin minä olen jo muistuttanut miestäni. Enhän minä siis hänen äitinsä ole, mutta olen sitä mieltä, että koska yhteinen jälkikasvumme ei vielä yksin kykene juhlistamaan äitienpäivää, niin lasten isän velvollisuus on olla siinä tyttäriensä tukena. Nih.

Nyt sukellan siis sisätautien mielenkiintoiseen maailmaan ja samalla työstän sitä tyrmistyttävää tietoa, että minun sairaanhoitajaopintojeni sisätautien luennot olivat tässä. 15 tuntia, joista kahvitauot + muut ajanlyhennykset pois lukien reaaliaikaa luennoille jäi 12 tuntia. Sulattelen tätä minusta järkyttävää tietoa ihailemalla tämänpäiväisen jalkahoidon sulostuttamia varpaitani. Lunastin tänään miehen joululahjan ja vaivuin jalkahoidossa tunnin mittaiseen nirvanaan.

vaaleanpunaisin varpain...