torstaina, huhtikuuta 28, 2005

Sinäkin voit olla hengenpelastaja

Verenluovutus. Pieni teko, jolla voi olla elämän kokoinen seuraus.

Veripalvelu kertoo sivuillaan, että heillä on pulaa A-verestä. O-verenkään tilanne ei ole tällä hetkellä hääppöinen.

Viime perjantaina meillä oli kliinisen hematologian luento ja siellä opettaja kertoi periaatteita laskimoverinäytteen (venanäyte) ottamisesta. Kuinka staasia käytetään oikeaoppisesti, miten laskimo paikallistetaan kyynärtaipeesta, kuinka neula työnnetään milloin missäkin kulmassa, jotta neula löytää tiensä tarpeeksi pitkälle laskimon sisään jne.

Eihän verinäytteen ottoa opi teorialuokassa istumalla, joten käännyin luennon päätteeksi vieruskaverin puoleen ja kysyin, lähtisikö hän Kivihakaan luovuttamaan verta. Kollega ei ollut koskaan luovuttanut verta ja aikaisemmista injektioharjoituksista tiesin, että hän oli hieman pistosvarautunut, joten en todellakaan odottanut innostunutta tottakai-me-mennään asennetta, mutta niinpä vain kollega oli innostunut ja niinpä sompailimme Kättäriltä Kivihakaan.

Edellisestä luovutuksestani on aikaa aika tasan 6 vuotta, sillä tässä välissä on ollut kaksi raskautta ja kaksi imetystä. Veripalvelun Kivihaan toimipisteeseen on remontoitu uudet valoisat tilat verenluovutusta varten ja siellä sitten täyteltiin pitkää ja perusteellista esitietolomaketta, jonka jälkeen mentiin hoitajan haastatteluun ja hemoglobiinin mittaukseen. Mitään karenssia vaativia sairauksia tai toimenpiteitä ei löytynyt ja hemoglobiinikin oli 140, joten veripussit ja testiputkilot kädessä suunnistin luovutustuoleja kohti. Olen luovuttanut verta elämäni aikana yli 20 kertaa ja oikeasta kyynärtaipeestani näkyy kyllä neulan jälkiä. Vasemmasta kädestä en ole pitkään aikaan edes antanut yrittää, se on joskus todettu "liian hankalaksi".

Aikasemmin olen aina kääntänyt katseeni pois, kun neula lävistää ihon, mutta tällä kertaa seurasin silmä tarkkana, mitä ammattilainen teki. Olin aivan mykistynyt kuudessa vuodessa tapahtuneessa tuotekehityksessä. Veripalvelun sairaanhoitajat ovat aina olleet taitavia pistäjiä, sillä saralla ei siis ollut tapahtunut mitään muutoksia, mutta itse se veripussinyssäkkä, johon veri kerätään. Wow. Nykyään siinä pussukassa on liitettynä sellainen söpö pieni pussi, joka otetaan täyteen verta. Sitten se blokataan rullasulkijalla pääletkusta, jota pitkin varsinainen luovutusveri sitten valuu isoon pussiin. Jännällä metallipatukalla sen pikkuisen pussukan letku suljetaan ja katkaistaan lämmön avulla ja sitten siitä pikkupussukasta otetaan verinäytteet pussukan omalla neulalla. Ei enää letkun leikkaamisia luovutuksen jälkeen ja verien valuttelua putkiloihin, vaan siististi pussukasta näytteet ja sillä siisti. Kaikkien käytettävien neulojen ympärillä on suojakauluri, jota käyttämällä hoitajan ei tarvitse enää koskea laisinkaan käytettyyn neulaan. Luovuttajan kannaltahan nämä ovat merkityksettömiä juttuja, mutta hoitajien työturvallisuuden kannalta suuri kehitysharppaus.

Tai mistä minä tiedän, jos vaikka nämä pussit ovat olleet käytössä jo 5 vuotta ja 11kk. Minulle ne oli uusi hieno juttu.

Kollega luovutti verta viereisellä laverilla. Hänen hb:nsa oli 146. Kaikesta sitä pitääkin kilpailla ;-)

Koska veriryhmäni on AB+, minä en ole hirmuisen kaivattu verenluovuttaja. Tiesin sen itsekin, koska olen viime marraskuusta lähtien kuikuillut just tuota Veripalvelun etusivua, jossa veripankin tilanne kerrotaan, ja koskaan, ikinä, milloinkaan, ei AB+ verestä ole ollut pulaa. Palkki on aina jöpöttänyt siellä ylärajalla.

Mutta, mutta... AB-veri onkin erinomaisen toivottua tavaraa plasmanluovutuksen puolella. 30 vrk kuluttua käy tieni hemafereesin puolelle ja istun kolmevarttia ergonomisesti muotoilussa tuolissa ja luovutan 6,5dl plasmaa. Koska masiina haluaa vain plasmani ja palauttaa punasolut (erytrosyytit) takaisin, luovutus ei vaikuta veren hemoglobiiniin ja plasmaa voi luovuttaa jopa 2 viikon välein. Olisi suotavaa, että plasman luovuttaja kävisi luovuttamassa säännöllisesti ja toivottu luovutusväli on kahdesta viikosta max. kahteen kuukauteen.

Minä sain luovutuksesta hyvän mielen. Kaveri sai Veripalvelun rintamerkin ja valtavan hyvän mielen. Muutaman ensikertalaisen olen vienyt luovuttamaan, mutta koskaan ei ole kukaan hurahtanut noin täydellisesti siihen, että häntä tökitään neuloilla ja otetaan 450g elämännestettä pois suonista.

Voisitko sinäkin mahdollisesti hurahtaa edes yhteen luovutuskertaan? Luovutuksen jälkeen saa mehua ja kuumia juomia. Sämpylöitäkin oli kahta sorttia ja tonnikalaleipiäkin. Pullaa ja keksiä makean nälkään. Me saimme viime perjantaina jopa kermakakkua. Joskus siellä jaellaan ruusuja. Joka ikinen kerta sieltä saa matkaansa hyvän mielen.

Jos Kivihaka ei ole matkan varrella, niin Helsingissä verenluovutus onnistuu myös Yrjönkadun toimipisteessä. Muun maan luovutuspaikat löytyy täältä.

7 Comments:

Blogger jukkahoo said...

En ole käynyt luovuttamassa verta sitten armeijan (siis melkein kaksikymmentä vuotta sitten...), vaikka aika ajoin onkin tehnyt mieli, jotta tulisi hyvä mieli. Pitkään en "voinut" käydä kun käytin aika paljon noita antihistamiineja ja siitä sanottiin, ettei saa luovuttaa. Sitten tuli tuo sairaus ja luovutuskielto. En tosin ole kysynyt onko kyseessä lopun elämää vai ei.

Sari taas on ollut aktiivinen luovuttaja. Ei tosin viime aikoina, mutta kun hän tässä ajatteli, "josko sitä voisi kuvitella luovuttamassa massillisen", niin pahalaiset kertoivat hänen olevan ikuisessa luovutuskiellossa Isossa- Britanniassa asumisen takia. No can do.

12:29 ap.  
Blogger Langanpäitä said...

Meikä on käynyt luovuttamassa verta himpun alle 20 kertaa; olisiko edellinen kerta joulun tietämillä ollut 19.? En ihan tarkkaan muista. Sain aikanaan miehenikin lähtemään mukaan luovutukseen ja hänen O- verensä olisi erittäin himoittua, mutta jostakin käsittämättömästä syystä testit näyttävät hänen kohdallaan jotain hämminkiä vaikkei mitään vikaa/sairautta olekaan joten luovutus kiellettiin pariksi vuodeksi... Hämmentävää! Itselläni veriryhmä on B+

Olen liittynyt myös luuytimenluovuttajaksi, mutta vielä ei ole sen asian tiimoilta muhun otettu yhteyksiä (enkä ole siitä toisaalta yhtään pahoillanikaan, mutta jos tarve tulee, niin mukaan lähden).

Mä taidan olla melkoinen "luuseri" ja luovutan ilmeisen helposti :-) Olenhan kertaalleen luovuttanut munasolujanikin... Uutta kertaa eivät vain huoli koska muhun jouduttiin pumppaamaan sitä hormonia tupla-annoksia että munasolut kypsyivät! Harmi toisaalta!

12:37 ap.  
Blogger tuleva kätilö said...

Juu, onhan tuo aika jännää, että tähän asti on voinut luovuttaa ja nyt sitten sanotaankin, että kiitti riitti. Uudet säännöt tuli voimaan vuoden alusta.

Veikkaisin, että sinäkin olet sen verran rankat tropit käynyt läpi, että ei kannata rasittaa elimistöä, kun ei se kuitenkaan ole välttämätöntä.

Langanpäille terkkuja. Luin SPR:n lehdestä, että jostain kumman syystä valtaosa luuydintä luovuttavista on miehiä. Syytä ei ole keksitty, mutta yli 75%:ssa tapauksista paras vastaavuus löytyi miesluovuttajalta.

Minäkin olen ollut rekisteröityneenä luuydinrekisteriin jo 15 vuotta, mutta kertaakaan ei ole kutsu käynyt edes alustaviin testeihin.

12:59 ap.  
Anonymous Tarja said...

Veriryhmäni on A+ ja kävin useita vuosia melko säännöllisesti luovuttamassa pari kertaa vuodessa (luovutuskertoja on kertynyt 21 kpl). Nyt olen pitänyt pari vuotta taukoa ja muutenkin epäröin jatkoluovutuksia koska kyynärtaipeet ovat sen verran arpeutuneet (arpeudun helposti) ja minulla on muutenkin "pienet" suonet, joten suonenlöytäminen on nykyään hirveän hankalaa. Eivät tahdo edes verikokeisiin mennessä nykyään löytää tarpeeksi hyvää suonta... :P

1:08 ip.  
Blogger Hiipinä said...

Me yritettiin viime kesänä miehen kanssa mennä hääpäivän kunniaksi (!) yhdessä verenluovutukseen. Mun veri ei kuitenkaan kelvannut, kun imetin vielä tuolloin.

Nyt on imetykset imetetty, joten voisi aktivoitua tälläkin saralla. Edellisestä kerrasta onkin jo vuosia. Tampereen yliopistolla oli verenluovutustempaus. Suostuin luovutukseen, kun ajattelin, että verinäytteen otto kyynärtaipeesta on pikkujuttu. En ollut kuitenkaan varautunut siihen sukkapuikkoon, joka minuun työnnettiin.

Mun veriryhmä on B+ enkä kai ole kaikken hyödyllisin. Mulla oli ennen elämässä kämppis, jonka veriryhmä oli O, ja sille soitettiin joskus jopa kotiin ja taksilla sai mennä luovuttamaan.

2:35 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

meillä koulussa kovasti verenluovutusta mainostetaan. ja se kyllä on hyvä ja tärkeä asia. muttamutta. spr pitää kiinni painorajastaan niin verenluovuttajilla kuin luuydinrekisteriläisiltä, joten ei ole näin pikkuisella mitään asiaa. se on kovin suuri harmi. mutta elintestamentin saa onneksi tehdä kuka vain.
~strangelove~

2:43 ip.  
Anonymous E.K. said...

Hei!
Minäkin kuulun veriryhmään AB Rh+. Mutta koska verestäni on tehty tarkat kudostyypitykset, on vereni ollut hyvinkin haluttua- neljä kertaa minut on soitettu hätiin kun joku leikkauspotilas tarvii juuri minun kudostyyppini verta. Kun puhelu aloitetaan sanoilla "lastenklinikalla eräs lapsipotilas tarvitsee... jne"- niin minua ei tarvi kahta kertaa houkutella paikalle. Kudostyypin natsaaminen on kuulemma erityisen tärkeää esim. elinsiirtotapauksissa, hylkimisvaaran vuoksi.
Hemafereesissä olen ollut muutaman kerran. Jos siitä pitää joku negatiivinen puoli sanoa, niin se on sitten vain se, että punasolut palautetaan takaisin keittosuolaliuoksen kera, joka tuntui kylmältä. Luovutuksen jälkeen palelsi aika tavalla, joten ei kannata ihan kesähepeneissä mennä luovuttamaan:)
Sitten olen ollut kerran myös sellaisessa puolitoistatuntia kestäneessä erikoisluovutuksessa, mutta enhän mä nyt mitään nimeä sille muista tähän hätään. Siinäkin palautettiin jotakin ja tietokoneohjatut separaattorit kertoivat kokoajan henkilökunnalle että missä mennään.
Mutta ihan se perusluovutuskin on tärkeä, nopea ja vaivaton- henkiä mahdollisesti pelastava juttu :)

8:31 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home