River deep, mountain high
Tänään tuli kahden tentin tulokset. Psykiatriasta sain viitosen ja kuntoutumisen opintokokonaisuudesta nelosen. Yesh. Tanssin hetken aikaa ripaskaa tietokoneen edessä ja tuuletin hyvää putkeani.
Anestesiologian tentti keskiviikkona meni myös hyvin. Tulosten saamisessa menee tietysti oma aikansa, mutta hyvä fiilis jäi tentistä ja koko kurssista. Ilmoittauduin sitten saman tien Eeron puudutteet ja kipulääkkeet -luennolle. Kirosin, että lasten anestesia oli jo mennyt ohi :( Ehkä Eero luennoi sen uudestaan keväällä. Jos olen oikein käsittänyt, hän on väitellyt alanaan lastentautioppi. Ainakin hän puhui lapsista ja pienistä imeväisistä hyvin asiantuntevasti.
Ensi viikolla alkaa sitten vanhan tutun Jyrkin kirurgia. Ihanaa, että Stadialla on käytössä tällaisia luennoitsijoita, jotka todella aktivoivat opiskelijan ajattelemaan luennoilla.
Sitä samaa en valitettavasti voi sitten sanoa juuri alkaneesta ruotsinkurssistamme. Itselläni on takana lukioruotsi, kirjoitin siitä ylioppilaskokeissa ällän, mutta nyt puhutaan siis jo lähes kaksi vuosikymmentä sitten tapahtuneesta suorituksesta. Yliopistossa välttelin virkamiesruotsin tekemistä ja kun pari kevättä sitten menin tasokokeeseen yrityksenä päästä suorittamaan koko hoito pelkästään tenttimällä, niin bumeranginahan yritys tuli takaisin ja kurssille olisi pitänyt mennä. En sitten koskaan mennyt. Ensimmäisenä vuonna tämä uusi opiskelu vei niin kovasti aikaa ja energiaa, että yliopiston Kielikeskuksen päiväluennoille ei ollut mahdollisuuksia mennä ja avoimen iltaluennot osuivat huonoon saumaan. Appivanhempien mökki on ruotsinkielisellä seudulla, joka kuitenkin on koko ajan suomettumassa ja ruotsinkieltä toki kuulee, mutta ei tarvitse käyttää. Se, mitä ruotsia muistan, on aika ruosteessa, mutta luulisin, että kuitenkin aktivoitavissa oikealla opastuksella ja pepanderille potkimalla.
Ymmärrän, että joukossamme on niitä, jotka ovat lukeneet ruotsia mahdollisesti vain yläasteella pakolliset 3 vuotta ja sen jälkeen ei mitään. Tasoerot ovat varmasti melkoiset. Silti mielestäni on aika päätöntä, että koko luokka menee alkeistason mukaan sen sijaan, että opettajalla olisi erilaisia tehtäviä eri tasoisille opiskelijoille. Sanastoa opin tuolla, luulisin, mutta siihen se taitaa jäädä. Sitä sujuvuutta suulliseen ja kirjalliseen ilmaisuun, johon lukiossa pääsin, ei taida tällä kurssilla löytyä.
Luin hoitoalan ammattilaisille ja opiskelijoille tarkoitetulta keskustelupalstalta Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston (vai kansalaisopisto vaiko aikuisopisto?) Arbiksen järjestävän kurssia Vårda på Svenska, jonne olisi mahdollista pyrkiä, vaikka kurssi olikin jo ehtinyt alkaa. Kurssia kehuttiin kovasti. Soitin innokkaana Arbiksen kansliaan, josta sitten kuulin, että kurssi oli lopetettu liian vähäisen kysynnän vuoksi. Meinasin purskahtaa itkuun.
Minä tykkään opiskella kieliä, teinhän sitä 15+ vuotta yliopistolla. Odotin innoissani enemmän tältä hoitoalan ruotsilta ja nyt pettyneenä istun kielistudiossa ja surffaan suurimman osan ajasta ja luen uusinta Gravid -lehteä. Siinähän sitä ammattisanastoa myös kertyy.
Onneksi on keksitty nämä blogit. Kun aihe kiinnostaa, jaksaa tsempata vaikeammankin sanaston kanssa. Olenkin jo hakenut itselleni kirjanmerkkeihin muutamia ruotsinkielisiä neuleblogeja. Samaten löysin Suomen Anestesiologiyhdistyksen lehdestä suomi-ruotsi sanaston (osa kaksi löytyy täältä). Ok, se on tehty anestesialääkäreiden tarpeita silmällä pitäen, mutta ei sen selaaminen tulevalta kätilöltä/sairaanhoitajaltakaan ole kielletty.
Onnistuu tämä itseopiskelunakin. Välillä on vaan fiilis, että tässä opiskellaan kirjekurssilla kätilöksi.
Anestesiologian tentti keskiviikkona meni myös hyvin. Tulosten saamisessa menee tietysti oma aikansa, mutta hyvä fiilis jäi tentistä ja koko kurssista. Ilmoittauduin sitten saman tien Eeron puudutteet ja kipulääkkeet -luennolle. Kirosin, että lasten anestesia oli jo mennyt ohi :( Ehkä Eero luennoi sen uudestaan keväällä. Jos olen oikein käsittänyt, hän on väitellyt alanaan lastentautioppi. Ainakin hän puhui lapsista ja pienistä imeväisistä hyvin asiantuntevasti.
Ensi viikolla alkaa sitten vanhan tutun Jyrkin kirurgia. Ihanaa, että Stadialla on käytössä tällaisia luennoitsijoita, jotka todella aktivoivat opiskelijan ajattelemaan luennoilla.
Sitä samaa en valitettavasti voi sitten sanoa juuri alkaneesta ruotsinkurssistamme. Itselläni on takana lukioruotsi, kirjoitin siitä ylioppilaskokeissa ällän, mutta nyt puhutaan siis jo lähes kaksi vuosikymmentä sitten tapahtuneesta suorituksesta. Yliopistossa välttelin virkamiesruotsin tekemistä ja kun pari kevättä sitten menin tasokokeeseen yrityksenä päästä suorittamaan koko hoito pelkästään tenttimällä, niin bumeranginahan yritys tuli takaisin ja kurssille olisi pitänyt mennä. En sitten koskaan mennyt. Ensimmäisenä vuonna tämä uusi opiskelu vei niin kovasti aikaa ja energiaa, että yliopiston Kielikeskuksen päiväluennoille ei ollut mahdollisuuksia mennä ja avoimen iltaluennot osuivat huonoon saumaan. Appivanhempien mökki on ruotsinkielisellä seudulla, joka kuitenkin on koko ajan suomettumassa ja ruotsinkieltä toki kuulee, mutta ei tarvitse käyttää. Se, mitä ruotsia muistan, on aika ruosteessa, mutta luulisin, että kuitenkin aktivoitavissa oikealla opastuksella ja pepanderille potkimalla.
Ymmärrän, että joukossamme on niitä, jotka ovat lukeneet ruotsia mahdollisesti vain yläasteella pakolliset 3 vuotta ja sen jälkeen ei mitään. Tasoerot ovat varmasti melkoiset. Silti mielestäni on aika päätöntä, että koko luokka menee alkeistason mukaan sen sijaan, että opettajalla olisi erilaisia tehtäviä eri tasoisille opiskelijoille. Sanastoa opin tuolla, luulisin, mutta siihen se taitaa jäädä. Sitä sujuvuutta suulliseen ja kirjalliseen ilmaisuun, johon lukiossa pääsin, ei taida tällä kurssilla löytyä.
Luin hoitoalan ammattilaisille ja opiskelijoille tarkoitetulta keskustelupalstalta Helsingin ruotsinkielisen työväenopiston (vai kansalaisopisto vaiko aikuisopisto?) Arbiksen järjestävän kurssia Vårda på Svenska, jonne olisi mahdollista pyrkiä, vaikka kurssi olikin jo ehtinyt alkaa. Kurssia kehuttiin kovasti. Soitin innokkaana Arbiksen kansliaan, josta sitten kuulin, että kurssi oli lopetettu liian vähäisen kysynnän vuoksi. Meinasin purskahtaa itkuun.
Minä tykkään opiskella kieliä, teinhän sitä 15+ vuotta yliopistolla. Odotin innoissani enemmän tältä hoitoalan ruotsilta ja nyt pettyneenä istun kielistudiossa ja surffaan suurimman osan ajasta ja luen uusinta Gravid -lehteä. Siinähän sitä ammattisanastoa myös kertyy.
Onneksi on keksitty nämä blogit. Kun aihe kiinnostaa, jaksaa tsempata vaikeammankin sanaston kanssa. Olenkin jo hakenut itselleni kirjanmerkkeihin muutamia ruotsinkielisiä neuleblogeja. Samaten löysin Suomen Anestesiologiyhdistyksen lehdestä suomi-ruotsi sanaston (osa kaksi löytyy täältä). Ok, se on tehty anestesialääkäreiden tarpeita silmällä pitäen, mutta ei sen selaaminen tulevalta kätilöltä/sairaanhoitajaltakaan ole kielletty.
Onnistuu tämä itseopiskelunakin. Välillä on vaan fiilis, että tässä opiskellaan kirjekurssilla kätilöksi.
posted by tuleva kätilö at 11:58 ip.
7 Comments:
"Tasoerot ovat varmasti melkoiset. Silti mielestäni on aika päätöntä, että koko luokka menee alkeistason mukaan sen sijaan, että opettajalla olisi erilaisia tehtäviä eri tasoisille opiskelijoille.
Valmistuin keväällä terkaksi. Opiskeluaikana kieliä varten meidän ryhmä jaettiin yo- ja lähihoitaja- (tms.) pohjan mukaan kahteen ryhmään. Olin tuolloin uunituore yo (en tosin millään huippupapereilla) ja ainakin ammattisanaston opiskelu oli mulle ihan riittävän haastavaa. Eli ainakaan lukuv:nna 2001-2002 Raumalla ei "tasapäistetty" koko ryhmää :)
Opettaja puhui viimeksi, että nyt (keväällä vai ensi syksynä?) Stadiaan tulisi kieliin tasokokeet, joiden perusteella ryhmät jaettaisiin.
Ei pitäisi olla kokeneelle (jonkalaiseksi tuo meidän opettaja itseään kehuu) opettajalle mahdotonta järjestää eritasoista tekemistä saman luokan sisällä. Kun kuitenkin se opiskelu on tietokoneen ääressä pienten esitysten vääntämistä. Jos jollekulle potilaan esittely ruotsiksi on tarpeeksi vaativa tehtävä, niin osa porukasta voisi samaan aikaan tehdä esim. referaatteja tms.
Helpollahan minä pääsen, jos vaan tyytyisin tilanteeseen, mutta jos haluaisin ihan oikeasti oppia jotain hoitoalan ruotsista, täytyy vähän jutella opettajan kanssa tilanteesta. Ei se välttämättä mitään muuta, mutta olenpahan yrittänyt.
jykin ja eeron luennot ovat kyllä varsin hyviä. meille on tullut onkologiassa sekä farmakologiassa aika paljon noista kipulääkkeistä, mutta tuo mainitsemasi luento kuulostaa kyllä mielenkiintoiselta. naistentauteja ja synnytysoppia pitäneen lotan luentoja en kehuisi niin paljon. kyllähän hän asiansa tietää, mutta luennoiminen on vähän sellaista vauhdilla paukuttamista.
meidän ruotsinkurssi oli järkyttävän huono. opettaja keskittyi kertomaan oman elämänsä tapahtumista eikä osannut meidän alamme ruotsia. lisäksi hän teetätti meillä koetehtävät, joihin sitten vastasimme ja käyttää niitä kuulemma yhä. valitimme opettajasta, mutta emme taida kuitenkaan saada toiselle ruotsinkurssille ketään muuta.
englannissa ensimmäisen kurssin pitänyt tuomisen heini oli aivan upea tapaus. kurssi oli hauska ja tehokas. toisen kurssin pitänyt opettaja ei osannut lausua englantia, teki kielioppivirheitä ja ei tiennyt mitään alastamme. niillä tunneilla turhautui todella pahasti, kun joutui useampaan otteeseen huomauttamaan opettajaa asia- tai kielioppivirheestä. että kaikenlaisia löytyy...
-strangelove-
Alenin Jyrkiähän minä tarkoitin. Minusta sekä Eero että Jyrki on ihan ihquja ja tämä vain sen takia, että molemmat kutittavat aivosolujani ;-)
Kysyisin onko mitään mahdollisuuksia opiskella kätilöksi tai sh:ksi tai terkkariksi, jos on B:n ylioppilaspaperit? Olen lisäksi 32-vuotias.
Yliopistotutkinto tuli tehtyä pääaineena kansatiede. Joutuisinko silti hakemaan ylioppilaspapereilla koulutukseen?
T: Katriina
Yliopistotutkinnosta ei valitettavasti tule pisteitä vaan haku suoritetaan joko ylioppilastodistuksen tai ammatillisen koulun päästötodistuksen (esim. lähihoitajakoulu) perusteella. Jos ja _kun_ pääset opiskelemaan, saat yliopistotutkinnon perusteella joitain kursseja hyväksiluetuksi, ei montaa, mutta jotain.
En pidä yhtään mahdottomana pääsyä kouluun B:n papereilla. Täytyy muistaa, että valtaosa hakijoista ei todellakaan hae L/E:n papereilla. Ylioppilastodistuksen pisteistä koostuu vain 1/3 kokonaispistemäärästä, pääsykoe on 2/3.
Rohkeasti vain paperit sisään seuraavassa yhteishaussa. Pidän peukkuja. Itselleni tämä suunnanmuutos on ollut yksi elämäni parhaimmista päätöksistä.
Onpa kiva kuulla, että muuallakin kuin vain TeaKissa näköjään pitää opiskella "kirjekursseja", jos haluaa jotain oppiakin.
Meillä on ihan sama juttu. Ja asiaa perustellaan resurssipulalla. Toisille kyllä löytyy rahaa järjestää vaikka minkälaisia tunteja, mutta kun on kyse baletinopettajalinjasta, niin rahat ovatkin yllättäen loppu. Okei, ala on hieman erilainen kuin tulevalla kätilöllä, mutta kiva olisi siltikin saada opetusta sillä omalla alallaan. Nyt opin sujuvasti kierimään lattialla, mutta en ole tähän päivään mennessä keksinyt, miten sillä taidolla opetan balettia niin pienille kuin isoillekin...
Lähetä kommentti
<< Home