Hellettä piisaa

Ilmojen muututtua suorastaan hehkuvan suotuisiksi, meidän klaanimme suuntasi kohti merenrantaa ja appivanhempien mökkiä. Elämä on ollut muutamat päivät leppoista vedenrajassa leikkimistä. Minäkin, joka olen luvannut pulahtaa meriveteen mittarin näyttäessä +23 astetta, sain itseni kastautumaan veteen sen ollessa vasta +22. Lapset ovat leikkineet rannassa noin 8 tuntia päivässä. Päiväunet ja rasvaustauot ovat katkaisseet näkinkenkien etsimisen ja ikivanhalla pelastusrenkaalla leikkimisen. Esikoinen oppi toissapäivänä melomaan isänsä 3 vuotta sitten hankkimaa kumivenettä. Aluksi näytti tosin siltä, että esikoinen ei saa vuoroa isukin "minä nyt vaan kokeilen, että tämä toimii" ja "anna kun isä näyttää" -kokeiluilta.

Kuopus hiihtää suloisella tyylillään pitkin rantahietikkoa. Kun tyttö on n. 85 senttinen ja juoksee 4 tuntia napaa myöden vedessä, niin siinä on kyllä hydrobikkiä vimpan päälle. Ei olekaan ollut ihme, että päiväunia suuresti kaihtavat duracell-pupumme, kaatuivat lounaan jälkeen ilomielin sänkyyn ja kumpikin on vedellyt sellaisia 2-2,5 tunnin päiväunia. Vanhemmatkin ovat nauttineet siestasta.

Koska nämä helteiset säät jatkuvat, tulimme kaupunkiin vain sovitulle Linnanmäkireissulle (kiitosta vaan kummitädeille ja Donille, jotka olivat mukana riekkumassa laitteissa ja katsomassa pikku vilperttien perään. Ensi kesänä uusiksi?) ja hakemaan puhtaita kalsareita. Huomisaamuna suuntamme takaisin omalle hiekkarannallemme ottamaan loputkin irti kuumana möllöttävästä auringosta. Veneilyä olisi myös tarkoitus harrastaa. Tänään teimme perinteisen Kitön ympäriajomme ja huomenissa suuntamme enemmän ulkomerelle Unaksen pikkusaarille.

Kaikille huolestuneille tiedoksi, että lapsia voidellaan enemmän kuin voileipiä Sp20 aurinkorasvalla eikä siellä biitsillä nyt ihan putkeen tuntikausia olla vaikka päivän aikaan tunteja kiitettävästi kertyykin.

Torstaina klaanimme suuntaa perinteiselle Muumimaailmareissulle. Mies testaa kuntoaan jatkamalla sieltä lähes suoraan kuoronsa perinteiselle kesäretkelle. Tiedossa hänelle kolme päivää laulavaista seuraa ja runsaasti lasisia laulukirjoja. Minä yritän kammeta jäljellejääneen kolmikkomme edelleen isovanhempien huomaan sinne merenrantaan.

Sitten onkin minun lomani lusittu ja edessä toinen rupeama kesätöitä. Aika hyvin olen rentoutunut työhommista, mutta aina silloin tällöin mieleen pomppaa jokin työasia. Olen myöskin lukenut duunikirjallisuutta, mutta lasken sen kuitenkin lomalukemistoon, koska minä ihan oikeasti halusin lukea sitä. Hömppäkirjallisuuden saralla työn alla on dekkari The Rule of Four, jota myös Da Vinci -koodia paremmaksi kehutaan. Minusta Da Vinci -koodi ei edes hirmuisen hyvä ollut. Mielenkiintoinen teoria tosin, mutta kirja oli kyllä heppoinen. Paljon parempi minusta oli Da Vinci-koodin edeltäjä Angels and Demons.

Päivitystahti pysyy hetken aikaa vielä hitaana. Nauttikaa auringosta, rasvatkaa toisianne!