Tulihan se sieltä

Tähän asti suurimmaksi osaksi olen ollut sitä mieltä, että vaikka ryhmämme ikähaitari on yli 20 vuotta, ikäerot eivät ole suuremmin näkyneet ryhmän dynamiikassa. Onhan itsestään selvää, että 10-15-20 vuoden ikäero kuitenkin asettaa ihmiset erilaisiin lähtökohtiin. Välillä tuntuu ja muistelen, että juuri tuossa kahdenkympin kieppeillä jo viisikin vuotta oli järkyttävän pitkä aika ;-)

Tänään minulla sitten tämä "sukupolvien välinen kuilu" levähti silmieni eteen, enkä pitänyt näkemästäni. Oppitunnilla tuli tilanne, jossa minusta opettaja joutui puolustautumaan selkä luokkahuoneensa seinää vasten. Jos asioista ollaan eri mieltä, tottakai niistä pitää puhua. En missään nimessä ole sanomassa, että asioita pitää lakaista maton alle ja hyssytellä (ja vatvoa niitä sitten selän takana). Olen kuitenkin sitä mieltä, että tunnekuohuissakin pitäisi hieman miettiä, missä äänensävyssä ja millä sanoilla lähtee asiaansa esittämään. Aina myös tilanne ei ole juuri sen ihan oman ajatuksen esittämiseen paras mahdollinen ja väärinkäsitysten syntyminen on helpompaa, jos monta mieltä painavaa asiaa purskahtaa esiin yhtäaikaa. Minusta parempi tapa hoitaa asia olisi ollut keskittyä tunnin aiheeseen ja sitten kahden kesken opettajan kanssa selvittää mielipide-erot ja mahdolliset epäoikeudenmukaisuudet. Nyt kuulin ja näin, kuinka opettajalle intettiin vastaan ja aiheutettiin mielipahaa. Oltiin simppelisti sanottuna epäkohteliaita.

Jälkikäteen kuulin, että inttämiseen ja ei-niin-kohteliaaseen-käytökseen oli takana henkilökemiallisia syitä. Luoja tietää, olen itsekin ollut elämäni aikana useammissa henkilökemiasta johtuvissa käninöissä mukana. Kuitenkin tällaiset käninät pitäisi mielestäni hoitaa asianomistajien kesken eikä tuoda niitä ulkopuolisten eteen, varsinkin, kun toinen osapuoli ei asemansa takia pysty ottamaan tasavertaisesti juuri siinä tilanteessa asiaan kantaa. Tästä henkilökemia-puolestakin kuulin vain yhden version, mielipidettä en muodosta ennenkuin se toinenkin osapuoli on saanut sanoa sanottavansa. Tässä ko. tapauksessa se ei vain koskaan tule olemaan mahdollista. Niinpä en siis ota kantaa siihen, onko kellä oikeus olla loukkaantunut tai onko joku ihan oikeasti kokenut vääryyttä. Otan kantaa siihen, että tänään luokkahuoneessa todistin tilannetta, jossa yhdelle ihmiselle tehtiin epämukava ja ahdistunut olo ja minulle tuli siitä vaivaantunut olo.

Mitä tekemistä tällä on iän kanssa? Tiedän, että en ollut ainut tilanteesta vaivaantunut ja meitä "vaivaisakkoja" yhdistävä tekijä on mm. ikä, joka ei ala ykkösellä tai kakkosella. Meille ei olisi tullut mieleenkään lähteä ajamaan asiaamme sillä tyylillä kuin tänään tehtiin. Muuta syytä en keksi kuin että meihin on iskostettu erilainen käsitys opettajan kunnioittamisesta hänen omassa luokkahuoneessaan. Pelatessani aikoinani korista yhdessä koulujen välisessä turnauksessa (joo minä teletapeista teletapein pelaamassa korista, huvittava ajatus silloin ja nyt), valmentajamme (eli jumppamaikka) sanoi, että vaikka kuinka tuntuisi siltä, että tuomari viheltää väärin, suosii toista joukkuetta (erotuomari oli vastapuolen jumppamaikka) jne. "tuomarille ei koskaan lähdetä inttämään vastaan". Jos opettaja jakaa väärää tietoa, on asiallista tuoda esiin oikea tieto. Kohteliaasti. Jos opettaja tekee virheen, häntä voi korjata. Kohteliaasti. Jos on sitä mieltä, että opettaja ei ole reilu, siitä voi ja pitää huomauttaa. Kohteliaasti. Inttäminen ei ole asiallista käytöstä.

Asia, josta myräkkä nousi, on itsessään mielenkiintoinen ja palaan siihen varmaan hieman myöhemmin. Nyt jään pähkäilemään, ymmärsiköhän keskustelukumppanini, jonka kanssa tätä myräkkää puin, että minä kommentoin asiaa en henkilöitä. Pahoin pelkään, että jälkimainingit roiskuvat vielä kintuille. Silti ei kaduta, minusta tänään luokkahuoneessa ei ollut asiallista käytöstä ja kenenkään mielestä tärkeä asia ei voi olla kuitenkaan niin tärkeä, että se oikeuttaisi tämän päiväisen episodin.

Joo, tunsin itseni tänään tosi vanhaksi.