Tautioppia IRL

Eipä ollut mittään hyötyä Sairaanhoitajapäiviltä hankitusta kirjasta Lasten ja nuorten sairaudet, kun mokoma opus oli sitä mieltä, että vesirokkoon sairastuvat vain vastasyntyneet tai odottavat naiset. Leikki-ikäisen vesirokosta ei ollut sanaakaan. Muuten kirja tempaisi mukaansa, vesirokkopotilas kerkesi sammua omia aikojaan sänkyyn, kun mamma uppoutui lukemaan hermoston sairauksista ja lihastaudeista, lapsuuden ja teini-iän gynekologiaa, veritaudeista jne. Hyvä ostos viidellä eurolla, vaikka siis niin tuikitavallinen lapsiperheen tauti kuin vesirokko ei kirjassa esiintynyt kuin muutamalla rivillä vastasyntyneen kohdalla :(

Onneksi netti on näppien ulottuvilla ja taudinkuva on nyt tiedossa. Viikko menee ainakin ennenkuin numero Unosta on jälleen tarhalaiseksi ja kunhan hänet saa takaisin kunnallisen päivähoidon huomaan, niin on enemmän kuin todennäköistä, että Wagner saa sairauden isosiskoltaan.

(Ai mistäkö näin hoopot pseudonyymit lapsille? Nuo on heidän työnimensä ja käyköön nyt blogistaniassa heidän aliaksistaan. Kaveripiiri lupasi aikoinaan paljon mammonaa, jos olisimme kastaneet kuopuksen Wagneriksi. Emme edes kokeilleet kepillä jäätä.)

Tässä vaiheessa minä lankean polvilleni (naksahtelevat äänet tulevat vanhoista jäykistyneistä nivelistäni) ja kiitän kaikkia henkiä ja jumaluuksia turvaverkostamme, joka on niin tiivis, että vähemmän sukurakasta hirvittäisi. Äitini asustaa vartin kävelymatkan päässä ja on jo eläkkeellä, joten hän auttaa enemmän kuin mitä mikään isoäidin rooli häntä edes pikkiriikkisen moraalisesti pitäisi hänen asianaan. Miehen isä on myös eläkkeellä ja on käytettävissä hätävaran hätävarana. Miehen äiti on osa-aikaeläkkeellä ja käytettävissä eläkepäivinään. Molempien lasten kummit asuvat niin lähellä, että apua saa tarvittaessa. Adoptoitu venäläinen kummipoikamme on myös käytettävissä. Miehen sisko ja oma veljeni ovat reservissä + lukuisa määrä ihmisiä, jotka ovat ilmoittaneet auttavansa tarpeen ja mahdollisuuksien mukaan. Mies pystyy tekemään etätyöpäiviä pakon edessä ja minä voin priorisoida luentoja ja käydä vain ne ehdottoman pakolliset, jotka pitäisi muuten korvata lisätyöllä. Useammin kuin kerran olemme vaihtaneet lennossa sairaan lapsen hoivaajaa, kun toinen ryntää sisälle ja toinen samalla ovenavauksella joko tenttiin tai työmaakokoukseen.

Kaiken tämän arsenaalin ja joustavuuden keskellä kuitenkin Unon sairastuminen sai asioiden uudelleenjärjestelytoimikunnan paniikinomaiseen puhelinrumbaan ja kalenterin sekä lukujärjestyksen pikkutarkkaan syynäämiseen. Mies ei tällä viikolla ole käytettävissä hoitohenkilökunnassa, koska lyhyt työviikko merkkaa, että hän joutuu tekemään jo muutenkin pidempää päivää, jotta viiden päivän työt tulee tehtyä kolmessa päivässä (torstaina heidän työmaallaan on yleinen pekkaspäivä). Minulla on tänään ja huomenna kaksi pakollista luentoa, joilta ei voi olla pois. Toki siis voi olla pois jos on ihan pakko, mutta kurssi jää suorittamatta ja uusi mahdollisuus juuri tämän suorituksen tekemiseen tulee aika tasan tarkkaan 7kk kuluttua. Yritän nyt kuitenkin keskustella luennoitsijan kanssa, jos vaikka läsnäoloni ei olisi huomenna enää niin kriittinen.

Oy Mummin kotisairaanhoito Ab saapuu tänään (about tunnin päästä) paikalle ja ottaa ohjat käsiinsä. Minä ryntään luennolle pitämään esitelmääni ja yritän hivuttautua pois esityksen jälkeen ilman sanktioita. Mies tulee kaupan kautta sitten kotiin, kun vadelmajäätelö voisi kuulemma auttaa Unon suussa oleviin rakkuloihin.

Onneksi on pääsiäinen ja vapaapäivät. Onneksi on miehen talvilomaviikko ensi viikolla. Onneksi siirsimme muista syistä tyttöjen yhteiset synttärit pois kiirastorstailta. Onneksi Mummi on käytettävissä.

Kahden viikon päästä samat pohdinnat uuden potilaan kohdalla. Mihis minä sen lukujärjestyksen tyrkkäsin eilen...