keskiviikkona, helmikuuta 23, 2005

Kevään ohjelmaa ja kansainvälisyyttä

Eilen oli tutorsessio ja kuulimme kevään ohjelmasta, opintoviikkojen muuttumisesta opintopisteiksi (sama homma sekä tiedeyliopistoissa että ammattikorkeakouluissa) ja kansainvälisestä opiskelijavaihdosta. Opiskelijavaihto, hmmmmm *haaveileva katse kaukaisuuteen*. Meillä on mahdollisuus opintojen aikana lähteä kaksi kertaa ulkomaille vaihtoon, kerran sairaanhoitajaopintojen aikana ja kerran kätilövaiheen opintojen aikana. Opintoviikkoja olisi syytä olla kasassa vähintään 80 kpl ja kaikki siihen astiset kurssit suoritettuna, jotta vaihdosta saisi jotain irti, sillä jos ei ole kliinisiä taitoja, niin ei niitä mennä alusta asti opettelemaan vieraalla kielellä vieraassa hoitokulttuurissa. Kyllä taitojen pitää olla sitä luokkaa, että tiedolla ja taidolla kompensoidaan niitä vieraita elementtejä. Kätilövaiheen vaihtoa suositellaan vasta viimeiselle lukukaudelle, jolloin opiskelu on pelkkää sairaalaharjoittelua ja on helpompi ajoittaa ulkomaanharjoittelu kotimaan harjoitteluun. Sairaanhoitajavaiheessa voi käydä niin, että kun itse on harjoittelemassa ulkomailla, oma ryhmä paahtaakin luennoilla ja kun vaihdossa virkistynyt opiskelija palaa takaisin, niin muut lähtevät sairaalaharjoitteluun, jonne vaihdokki ei voi lähteä, kun ei ole käynyt vaadittavia luentokursseja ja laboraatiotunteja. Siinä helposti jää puolikkaan lukukauden jälkeen muista.

Aika turhaan minä nyt kuitenkin kuuntelin noita vaihtojuttuja, sillä mihinkäs minä vaihtoon lähtisin, perheellinen nainen. Jos olisi vain merkittävä parisuhde ja minä, niin puolisko voisi ehkä nauttia puolitoista kuukautta - 3 kk poikamiehen elämästä, mutta nyt, kun kuviossa on pieniä lapsia, yhtälö on mutkikkaampi. Lapset ikävöisivät, minä ikävöisin ja mies todennäköisesti sekä ikävöisi että kokisi yksinhuoltajuuden rankkana. Taitaa olla niin, että nuo ulkomaan kokemukset kuuluvat jo nuoremmille ja meikäplikka repii ilon irti Tukholman risteilystä miehen kanssa.

En nyt ole niin katkera kuin miltä tämä ehkä kuulostaa. Siinä ensimmäisessä opiskelijaelämässä ehdin kyllä reissata yksikseni ihan riittämiin.

Kevään ohjelma on seuraavanlainen:

- Hoitotieteen eettiset ja teoreettiset perusteet I
- Tutkimustyön perusteet I

- Yhteiskunta, työelämä ja yrittäjyys

- Kuntoutumista ja selviämistä edistävä hoitotyö
- Kliininen kemia ja hematologia
- Kliininen fysiologia
- Kliininen fysiikka ja laiteoppi
- Sisätaudit

- Tytöt, naiset, alkoholi
- Nainen osana perhettä eri kulttuureissa

Kevään viimeinen tentti 24.5. ja sitten alkaa kesäloma eli minun tapauksessani mielellään kesätyö harjoittelusairaalani tutulla osastolla.

Eilen illalla väsäsin kevään lukujärjestystä exel-taulukoon ja laitoin sen koko ryhmälleni spostilla, jos vaikka siitä jollekulle olisi jotain hyötyä. Wordillä luettelomaisesti tehty lukujärjestys ei ensisilmäyksellä avaudu samalla tavalla kuin ns. normaaliin lukujärjestysmuottiin tehty aikataulu. Tänään sain kaikki jo jaetut paperit + kurssien kuvaukset mapitettua kauniisti uuteen kansioon. Olen valmis uusiin koitoksiin. Penaaleita löytyy kaksi, toisessa kynät ja kumit ja toisessa toimistotarvikeosasto. Kyllästyin (jo yliopistoaikana), että kun tarvitsi nitojaa tai reittäjää, niin niitä ei tietenkään ollut missään opiskelijoiden ulottuvilla. Nyt isossa mustassa pussukassa kulkee pieni reittäjä, maailman söpöin pinkki pikkunitoja, sakset, teippiä ja pienen kauneushoitolan verran kynsinauhavoiteita ja käsirasvoja + huulirasvaa. Näiden lisäksi repustani löytyy laastareita, särkylääkettä ja kuukautissiteitä. Kun vielä laskee vakiovarusteisiin välituntineulomuspussukan, niin ei mikään ihme, että minua jo 15 vuotta palvellut pieni Kånkenini alkaa olla finaalissa. Tässä kevään aikana pitäisi etsiä uusi koululaukku. Tweety-kuvalla varustettu farkkukassi ei tätä arsenaalia kuljeta, joten reppukauppaan täytynee marssia. Kånkenista olen tykännyt. Onkohan niitä punaisia? Tai vaaleanpunaisia?

Loppuviikko menee käsiteanalyysiä tehdessä, tarkemmin sanoen viitteiden metsästyksessä. Ryhmämme käsite on hoitosuhde. Löysin sille Stakesin sivuilta käännökseksi nurse-patient relationship. Englanninnos on tärkeä, koska ohjeiden mukaan yksi käyttämistämme tutkimuksista (jossa siis käsitteemme mainitaan monta kertaa) tulee olla englanninkielinen. Muiden viitteiden vaatimukset ovat: 2 kpl suomenkielisiä hoitotieteen tutkimuksia, 1 etymologinen sanakirja (joo, lycka till vaan löytää noin tuore käsite etymologisesta sanakirjasta, hah) ja kaksi muuta sanakirjaa. Nämä ovat minimivaatimus, tutkimuksia saa mieluusti olla enemmänkin. Niitä ei kuulemma voi olla liikaa. Tuplahah. Olisin halunnut ryhmällemme käsitteeksi huumori, mutta se ehdittiin napata nenämme edestä :(

Toinen ennakkotehtävä, joka pitää tässä ensi viikon aikana saada tehtyä, on kurssille Nainen osana perhettä eri kulttuureissa. Meidän täytyy etsiä sanoma-, aikakaus-,ammatti-ym lehdistä artikkeleita, kuvia tms. , jotka koskevat naisen elämää eri kulttuureissa (naisen elämä, maahanmuuttaja., pakolainen, alakulttuurit…) . Minä käsitin tuon niin, että valtakulttuuri olisi tämä suomalainen yhteiskunta ja nuo muut siihen nähden vieraita/ala -kulttuureita. Vinkkejä otetaan mieluusti vastaan, oma naistenlehtilukeminen on aika vähäistä ja ammattilehtiä tulee kotiin vain Sairaanhoitajalehti ja kätilölehti.

Sisätaudit -kirjasta tuli jo vinkki. Kiitokset, otan tarjouksen vastaan!

JÄLKIKIRJOITUS

Harjoitteluni aikana kirjoitin, miten on anteeksiantamatonta, että vanhukset unohdetaan laitoksiin eikä heidän luonaan vierailla. Eipä kestänyt aikaakaan, kun sain ajattelemisen aihetta. Potilas, jonka minä uutena tulokkaana opin tuntemaan hiljaisena asukkina, leppoisan tuntuisena pappana, onkin voinut olla aikoinaan ikävä ihminen, ikävä lapsillensa, ikävä vaimollensa, mitä muotoja nyt ikävä ihmisyys voi parisuhteessa ja vanhemmuudessa saada. Ei ole siis minun asiani innokkaana keltanokkana ihmetellä ja tuomita vanhuksen omaisia, jos vanhuksen luona ei käydä. Siihen voi olla myös ymmärrettävä syy. Pomppasin johtopäätöksiin kuin hyperaktiivinen paviaani liaaniin ja tällä kertaa käteni hamusivat tyhjää. Arvokas opetus minulle. Jatkossa ajattelen ennenkuin puhun; pohdin enkä tuomitse.

Ihania pakkaspäiviä kaikille. Kylmästä selviytyy pukeutumalla, pääkaupunkiseudun märästä ei edes sukelluspuvulla.

3 Comments:

Blogger Ninni said...

Hei! löysin blogiisi Ziinan Pahaisen Blogin kautta.

Mulla ois yks kauhutarina liittyen sinun tulevaan ammattiisi. Kuvakulma siitä, että aina ei mee putkeen synnytysasiat. Suurin osa kätilöistä on ihania, ammattitaitoisia ihmisiä, en siis ole tippaakaan kätilövastainen.
Jos kiinnostaa lukea synnytyskertomukseni ja kertoa mitä mieltä olet, se löytyy blogistani:
www.hepulialma.blogspot.com

Menestystä opintoihin!
t:toinen kahden lapsen äiti.=)

5:31 ip.  
Blogger tuleva kätilö said...

Kävin lukemassa synnytyskertomuksesi ja olen sanaton, järkyttynyt ja surullinen, että tänä päivänä vielä synnyttäjä joutuu kokemaan tuollaista. Olen monia synnytystarinoita lukenut, mutta sinun kokemuksesi on kyllä omaa luokkaansa, valitettavasti.

Painan tarinasi sydämeeni ja uskon, että sillä on oma paikkansa kätilöopinnoissani.

7:26 ip.  
Blogger jon said...

hill mcgraw textbook are so expensive. I agree, We have been looking for hill mcgraw textbook all night for a new hill mcgraw textbook class but havent been able to track down used hill mcgraw textbook that I can afford. Anyway, I enjoyed looking at you hill mcgraw textbook blog...

jon

8:36 ap.  

Lähetä kommentti

<< Home