lauantaina, lokakuuta 16, 2004

Voi anus

Olen eilisestä klo 16 eteenpäin hakannut päätäni seinään eikä vieläkään helpota. Anatomian tentti jännitti ihan sikana. Olin varma, että mahahaava puhkeaa hetkenä minä hyvänsä. Viimeiset pari yötä unissanikin hahmot puhuivat lääketieteellisin termein omituista latinan ja suomienglannin sekoitusta.

Sain tenttipaperin eteeni, ensimmäisen "voihyväjumalaminäenosaanäistäyhtäänmitäänapuatähänköminunuraninytsittentyssäsivoisika" fiiliksen jälkeen totesin, että hei, mähän osaan sanoa tästä jotain ja tuonkin muistan. Kun vielä totesin, että osasin viimeisen kysymyksen kaikki tarvittavat luut ja lihakset (joko suomeksi tai latinaksi) hyvä etten suorittanut pulpetin vieressä pientä ripaskaesitystä.

Tuli kotiin, hehkutin Rakkaalle Miehelle tentin helppoutta ja sitten se iski. Voi helvete. Innoissani lihasten ja luitten tunnistuksesta unohdin tyystin vastata kysymyksen toiseen osaan, vaikka maikka oli juuri kokeen alussa varoittanut, että aina joku unohtaa loppuosan juuri tuosta nimenomaisesta kysymyksestä (joka on aina pakollinen kaikissa hänen tenteissään) ja vaikka muihin kysymyksiin olisi miten erinomaiset vastaukset, niin tentti menee hylätyksi, sillä kaikkiin vaadittuihin osioihin pitää vastata hyväksytysti.

Voi kurppa (Gallinago stenura)! Että osaa ottaa kalloon (cranium).

Seuraava tentti pukkaa päällä jo ensi viikon torstaina ja tenttikirjoista ei ole haisuakaan. Hyvin menee. Ehtiiköhän sitä nähdä perhettä ensi viikolla laisinkaan ja koskakohan miehen visa heittää henkensä kirjaostoksilla?

Weeeel, ei hätä nyt ole tämännäköinen. Tenttimoka sai vaan adrenaliinit ylikierroksille ja uusinnasta tempaisen, himpula soikoon, kuutosen. Aikamoinen tavoite, kun ylin arvosana on viitonen ;-) Ensi viikon tentti on sellaista kamaa, jossa rauhallisella pohtivalla asenteella (ja omia sekä lasten lääkäri/sairaalareissuja muistelemalla) pääsee jo pitkälle. Voin siis säästää miehen visan luottorajaa ja lukea tenttimateriaalia koulun kirjastossa. Kun on vielä ensi viikon vähän vähemmillä yöunilla ja ottaa niiksikin tunneiksi lapset omaan kainaloon nukkumaan (kätevää, kaksi lasta, kaksi kainaloa), niin eiköhän tuo läheisyys lastenkin kanssa saavuta ainakin minimivaateet.

Nyt unohdan seuraavaksi 44 tunniksi koulujutut kokonaan ja aloitan Herkulettaren urotyöt. Tehtävä 1. Pukea lapset ja viedä ne ulos leikkimään. Tehtävä 2. Siivota eteinen... Kaksitoistako niitä urotekoja olikaan? Koska naisen tulee tehdä kaikki joko kaksi kertaa paremmin tai saada aikaan kaksi kertaa enemmän, niin palailen linjoille huomisiltana, kun uroteko nro 24 on purkissa.

Sanon vielä että m. sternocleidomastoideus. Ihana sana, eikö?

yours truly