torstaina, joulukuuta 01, 2005

Sensuroitu

Mä olen niin raivoissani, että näen oikeasti punaista. Eräs nimeltämainitsematon ohjelmistotalo voisi upota suohon kuin Usherien kartano konsanaan.

Takana kahden tunnin yöunet, puolikas harjoittelupäivä ja saa***isesti yritystä varata harjoittelupaikat kevääksi.

Ja se v***un p***ka on koko ajan levällään. Milloin ei kelpaa käytäjätunnus, milloin palvelin on kiireinen ja milloin unohdutaan lataamaan yhtä sivua ja upotaan valkoiseen vitu**seen.

Onneksi Mies ja lapset on kyläilemässä, sillä tämä opiskeleve kotiäiti on pikkuhiljaa muuttumassa sekopäiseksi hirviöksi, joka on valmis lähtemään talikon ja soihtujen kanssa vähän keskustelemaan hyvästä asiakaspalvelusta.