Väsy

Ajattelin kiskoa tämän viikonlopun unta palloon, jotta taas harjoittelussa jaksaa. Toisaalta uskon, että tämä mielenterveystyön harjoittelu ei ole fyysisesti niin raskas, mutta minkä verran oma kuuppa hajoaa, kun viisi viikkoa pyörittää mielessään muiden ongelmia, vakavia ongelmia. Ei ensikotiin tulla/jouduta, jos äiti on vain vähän väsynyt.

Kävin tänään julkisivuremontissa. Edellisestä kosmetologikäynnistä on aikaa herraties kuinka monta vuotta ja se kyllä tuntuikin tänään. Ihonpuhdistus tuntui kestävän ikuisuuden ja tsuigula sentään kun se sattui. Välillä oli pakko pyyhkiä kyyneleitä poskilta, kun kirpaisi niin mojovasti. Suuren puhdistusurakan vuoksi lopputulos ei vielä näytä kovin kummoiselta, lähinnä naamani näyttää siltä, kuin olisin joutunut lentomuurahaisten seisovaksi pöydäksi. Olihan siellä peiton sisällä ihana kölliä sitten kun vuorossa oli hieronnat ja naamiot. Ylläri oli, että tässä kuussa hoidon hintaan kuului myös käsihieronta. Kynsinauhatkin saivat ylimääräisen öljyhoidon. Hemmotteluhoidoksi tuota ei kyllä voi sanoa, julkisivuremontti osuu lähimmäksi totuutta.

Mielenterveystyön tentti meni ok. Olisin voinut jaaritella esseekysymyksiin enemmänkin, mutta paperit loppuivat kesken enkä jaksanut lähteä hakemaan opettajan pöydältä lisää. Koska koko jakso on ollut niin heppoinen oli vaikea löytää motivaatiota tentissä tsemppaamiseen.

Ruotsin numero tuli ja viitonen sieltä tipahti, vaikka opettaja ensin meinasi, että kirjallisten töiden virheet tiputtaisivat numeron neloseen. Opettaja sanoi, että jos nyt antaa viitosen, minun tulee erityisesti skarpata sitten kakkoskurssilla, kun se keskittyy sitten siihen kirjalliseen osaamiseen.

Laiteopin tentin väsäsimme tutulla porukalla sähköpostitse kasaan yhden illan aikana ja siitäkin saimme kelpo arvosanan. Tuttujen kanssa on helppo hoitaa homma kotiin.

On jotenkin plääh olo. Tekisi mieli käpertyä soffan nurkkaan ja vain neuloa, neuloa, neuloa. Suklaakin on loppu.