maanantaina, lokakuuta 17, 2005

Kuohuntaa

Ryhmällämme on nyt kaksi harjoittelua takana. Ensimmäinen oli kaikille lähes sitä samaa: perushoitoa, joskus myös p***enpesuksikin kutsuttua toimintaa. Potilaat olivat vanhuksia, suurin osa heistä täysin autettavia kaikissa toiminnoissaan. Kyllä, vatsantoimitukset tulivat tutuiksi. Mutta myös, miten se vatsan toimiminen selkeästi helpotti vanhusta, kuinka olo oli miellyttävämpi suihkun jälkeen ja jopa pelkän vaipanvaihdon jälkeen.

Tämän toisen harjoittelun tarkoitus oli olla sitten akuutimpaa toimintaa. Aihe oli kuntoutumista ja selviämistä edistävä hoitotyö. Harjoittelupaikoista osa oli varattavissa sosiaali- ja terveysalojen yhteisen tietokonejärjestelmän Jobstepin kautta, osa harjoittelupaikoista kulki opettajan kautta.

Jobstepin kautta varattavat paikat olivat selailtavissa kaksi viikkoa ennen varausten tekemistä. Varauksia sai tehdä 2.5 klo 00.00 lähtien. Meille tuli suuret ukaasit, että kaikki ennen tuota kellonlyömää tehdyt varaukset mitätöidään surutta. Eipä sitten mikään ihme, että kun kello räpsähti tiistain 2.5. puolelle, koko Jobstep kaatui. Yrittäjiä liikaa, kapasiteettia liian vähän. Minä istuin kolajuoman avulla koneen ääressä, kokeilin säännöllisin väliajoin, josko nyt toimisi. Muu perhe nukkui, seuraavana aamuna minullakin oli ihan kokonainen koulupäivä hoidettavana, joten unenpuute tulisi kostautumaan. Lopulta reilun viiden tunnin odottelun jälkeen ohjelma alkoi toimia. Paniikissa iskin kuitenkin harjoittelupaikakseni ensimmäisen hyvältä kuulostaneen vaihtoehtoni enkä edes lähtenyt yrittämään sitä kaikista houkuttelevinta paikkaa.

Nyt en edes muista, mikä se parhaimman kuuloinen paikka olisi ollut ja olen todella tyytyväinen harjoitteluuni Keuhkoklinikalla.

Hämmästyksekseni kuulin koulussa, että suurin osa kurssilaisistamme oli jättänyt Jobstepin kokonaan väliin. Joku ei edes halunnut kokeilla koko Jobstepiä, jollakulla loppui kärsivällisyys yöllä, jollakulla loppui fyysinen jaksaminen, mutta suurin osa ei siis ollut edes kokeillut paikan varaamista Jobstepista. Heille riitti opettajan jakamat paikat, mitä ne sitten tulisivat olemaankaan.

Opettajan takana olevat paikat olivat sitten Malmin akuutti- ja vähemmän akuuttiosastoja, Herttoniemen, Laakson ja Marian sairaalaa. Ne olivat sisätautien osastoja, mutta vain hieman erilaisia kuin ensimmäisen harjoittelun perushoidon harjoittelupaikat.

Harjoittelun alkuvaiheessa kuului jo joiltakin mutinaa, kuinka tämä harjoittelu on sitä samaa per***enpesua. Harjoittelun päättyessä mutina oli jo kasvanut kovaan ääneen puhumiseksi ja raivoksi. Kuulemma yksi harjoitteluihinsa tyytymätön on valmis vaikka vetämään tulevissa harjoittelupaikkojen jaoissa muita turpaan, että saa mieleisensä paikan (jossa ei siis pestä perseitä).

Kun nyt sitten seuraavan harjoittelun paikat annettiin tiedoksi, tämä kaikkein tyytymättömin ilmoitti heti, minkä paikan hän haluaa ja oli jo ilmoittanut sen opettajallekin. Muu poppoo ei tietenkään tätä pureskelematta niellyt, ryhmämme toimintaan ei aikaisemmin ole kuulunut itsevaltius ja muiden polkeminen. Harjoittelupaikkojen jaosta heräsi keskustelua, jossa sitten loukkaantuneet osapuolet vetivät palkokasveja nenään ihan kunnolla.

Ymmärrän niitä, jotka ovat nyt kaksi harjoittelua tehneet pelkkää perushoitoa, joita on käytetty osastoilla orjatyövoimana eikä annettu heille sitä ohjausta ja niitä mahdollisuuksia, joita opiskelija tässä vaiheessa tuli osastolta hakemaan. Ymmärrän myös niitä, jotka haluavat harjoittelupaikkojen jaon tasa-arvoiseksi, että yksi ei voi listan nähdessään vain todeta, että minulla oli viimeksi niin kökkö osasto, että nyt on minun vuoroni saada kermat päältä. Oman kökön osastonsa arviointi on kuitenkin niin subjektiivista, että millä laitetaan monta kökköä kokemusta järjestykseen. Ja yhden kökkö ei välttämättä ole aina toiselle kökkö.

Minulle on sanottu, että en voi asiasta mitään ymmärtää, koska itselläni on ollut niin mukavat harjoittelupaikat: yksityinen sairaala kaikilla vanhustenhoidon herkuilla ja erikoissairaanhoidon akuuttiosasto ja seuraavaankin harjoitteluun olen omien verkostojeni kautta saanut harjoittelupaikan, jossa ollaan synnyttäneiden äitien kanssa tekemisisssä. En ole asiasta pyrkinyt pitämään melua, mutta olen todennut, että tätä tulevaa harjoittelua lukuunottamatta, koko meidän kurssimme on ollut samalla viivalla näiden harjoittelujen kanssa. Jos ei silloin toukokuussa napannut käkkiä koko yötä tietokoneen ääressä harjoittelupaikkaa, niin voivoi. Kaikki erikoissairaanhoidon paikat kun olivat vain tuolla Jobstepissä. Eikä ne kaikki muuten menneet sinä ekana yönä, vielä viikko ilmoittautumisajan jälkeen mm. Meilahden sairaalassa oli vielä harjoittelupaikkoja jäljellä. Jos siis päätyi perushoitajaksi terveyskeskussairaalaan, syy ei ollut siinä, ettei olisi ollut mahdollisuutta itse hakea toista paikkaa.

Nyt sitten aikaisemmin iloinen ja yhtenäinen ryhmä on jakaantunut. Reaktioita pannaan merkille ja muille huomautetaan että "heidät on huomattu".

Paska juttu.

4 Comments:

Anonymous yard said...

ihan vaan tiedoksesi, jos jobstep.netiä tarkoitat: ei se ole pelkästään sotelaisille, kyllä sitä käyttää ihan kaikki amk-opiskelijat rekrytarkoituksiin (vrt. yliopistojen aarresaari.net). mm. viime vuonna etsiskelin itse sieltä harjoittelupaikkaa, meillä kun oli koko viime kevät harjoittelua. jaa mitäkö sitten opiskelen? no ihan tylsästi liiketaloutta vaan...

2:44 ip.  
Blogger tuleva kätilö said...

Hooo, Jobstep näyttää olevan niin fiksu, että se osaa antaa opiskelijalle vain oman alan harjoittelupaikat. Kun loggaan itseni sisälle, saan näkyviin vain sosiaali- ja terveysalan harjoittelupaikat.

Kiitos korjauksesta!

3:30 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

jobstep tuntuu olevan yksi vitsi. etenkin aloilla, joilla opiskelijoita on hieman enemmän kuin meitä. tosin meillä asiaa ollaan järjestelty niin, että ennen jobstep-varauksia keskustellaan ja neuvotellaan luokan kesken ja jokainen saa esittää toiveitaan.

meidän alalla tilanne on tietenkin hieman toinen, koska luokkakoko on pieni ja samoissa harjoittelupaikoissa on vain meidän alan ihmisiä (vrt. sairaanhoitajat, kätilöt, terveydenhoitajat...). tietenkin myös paikkoja on vähemmän, mutta yleensä harjoittelupaikkojen jako on mennyt sopuisasti. etenkin kun ihmiset ovat toisinaan olleet valmiita karistamaan pääkaupunkiseudun tomut jaloistaan.

itselläni alkoi kenttä tänään. kolme viikkoa aherrusta edessä. sitten kahdeksi viikoksi kouluun ja vielä neljäksi viikoksi kentälle. ihan hyvä ohjelma loppuvuodeksi.
-strangelove-

5:45 ip.  
Anonymous Anonyymi said...

Jos ei kollegat arvosta toistensa tekemää työtä, sitä on aivan turha olettaa muualtakaan saavansa. Jos te tulevat kätilöt ( eli terveydenhuolto alan ammattilaiset) ette arvosta perusterveydenhuollossa tehtävää hoivahoitoa tuon enempää, niin voi saatana! Sitten vielä ihmetellään miksi kukaan ei arvosta esim. kätilön tai sairaanhoitajan työtä. Arvostuksen puutehan näkyy esim. palkkauksessa.
terveisin perseenpesijä = sairaanhoitaja

1:16 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home