Kadotuksen kanahäkki

Bloggasin tästä jo aikaisemminkin. Nyt on taas sama show edessä. Yksi tietty kirja on häveyksissä ja sitä etsiessäni olen löytänyt paljon muuta kadoksissa ollutta tavaraa. Lasten palapelin palat löytyivät vaan himpun myöhään, kun palapeli heitettiin juuri männä päivänä roskikseen puuttuvien palojen takia.

Nyt kadonnut opus on Potterien toinen osa. Ystävätär sai juuri loppuun ensimmäisen osan ja halusi toinen heti perään lainaan. Minähän hövelisti lupasin, mutta sitten kirja ei ollutkaan siellä loppujen Potterien rivistössä vaan teillä tietymättömillä. Olen nyt raivannut perheen 7 kirjahyllystä yhden ja pölykeuhkon vaara on niin ilmeinen, että etsintöjä täytyy jatkaa huomenissa.

Ollapa Tylypahkassa, jossa accio toimisi kuin unelma tällaisissa tilanteissa.

Hemmottelua osa 2

Tänään postitäti toi loppuosan Noro-tilauksestani.



Ah ja voih. Raaskiiko noita edes neuloa? Taidan laittaa isoon lasipurkkiin ja vitriiniin ihailtavaksi.

Ihana kamala maailman rakkain

Silläkin uhalla, että minut leimataan mammalahkolaiseksi, jaan kanssanne jutun, jonka vain lapsiinsa höyrähtänyt äiti voi kokea jakamisen arvoiseksi.

Päivämme on ollut aika kiireinen. Olen ollut lasten kanssa liikkeellä monta tuntia, joista suuren osan paikallisessa ostoskeskuksessa etsimässä syntymäpäivälahjaa Rakkaalle Miehelle. Sen lisäksi esikoinen on siivonnut lastenhuonetta ja olohuonetta äidin apuna, leikittänyt pikkusiskoa ja laittanut ruokaa jälleen äidin apuna ja paimentanut pikkusiskoa kotipihalla. Yleensä esikoinenkin viidestä ikävuodestaan huolimatta nukkuu pienet päikkärit, mutta tänään touhua on ollut niin paljon, että ettonet jäivät väliin.

Lopputulos on nyt nukkumaanmenon aikaan erittäin väsynyt pikkuneiti, joka esikoisen kohdalla tarkoittaa äärimmäisen kärttyistä ja pienimmästäkin asiasta ballistiset raivarit ottavaa räyhähenkeä.

Viimeinen pisara tuli, kun isänsä epähuomiossa laittoi hammasharjaan valkoista (muumi) tahnaa sinisen (Tipi) tahnan sijasta. Sitä loukkaantumisen, surun ja raivon määrää. Koska tiesin, että tyttö on aivan loppu, sen sijaan, että olisin käräyttänyt omat käämini siihen alkukantaiseen riehumiseen, nauroin vimman suuruudelle ja keräsin tytön syliini rauhoittumaan. Pieni tyttö nyyhkytti rintaani vasten pienellä äänellä:"Minun elämäni ei ole helppoa. Ei ollenkaan."

Mitäs siihen sanoisi. Puristaa toista hellästi rintaansa vasten ja yrittää jatkossakin muistaa, että pienen lapsen elämä ei ole aina helppoa.

Hemmottelua

Just because I'm worth it :)

Pikku puikkoilija minussa halusi huomiota ja kun bongasin englantilaisessa nettilankakaupassa japanilaista villalankaa tarjouksessa, niin maailmankansalaisen elkein napsautin virtuaaliostoskoriini herkkua, jota en ole aikaisemmin kokeillut.

Olen aikaisemmin vain kuolannut muiden kotisivuilla ja blogeissa esiintyneitä ihania Noron pätkävärjättyjä lankoja. Nyt pääsen itse kokeilemaan, onko ihanuus käsinkosketeltavana yhtä tyydyttävää kuin tietsikan kuvaruudulta katsottuna.



Tässä koko kasa eli 4 vyyhtiä Noro Blossom sävyä 7 ja yksi vyyhti sävyä 8.

Tuota kauppaa Get Knitted en voi kuin kehua. Ostoskori veloitti automaattisesti tietyn summan postikuluihin ja tuntia myöhemmin tuli sähköpostiin ilmoitus, että koska ostokset ovat niin kevyet, he hyvittävät minulle 5 puntaa postikuluja. Oli sen verran huomaavainen ele, että pari päivää myöhemmin kävin tilaamassa samaiselta tarjouslankasivulta lisää Noroa. Parin päivän päästä pitäisi tulla paketti Noro Kureyonia, tarpeeksi vaikkapa huovutettuun laukkuun.

Aion nyt jatkaa itseni hemmottelua tilaamalla itselleni ajan jalkahoitoon, kasvojen syväpuhdistukseen ja niska-hartiahierontaan.

Voi Viettelys

Kirjakaupan kassissa tuossa pianon nurkalla odottaa tänään kaupasta hakemani Harry Potter and the Half Blood Prince eli siis se uutisoitu kuudes Potter, jota nuoriso jonotti kaksi yötä Akateemisen edustalla. Soitin tänään kirjakauppaan, että oletteko auki ja löytyykö kirjaa. Kauppa oli auki ja kirja piti varata nimellä, koska niitä oli jäljellä enää pari kappaletta.

Tuossa se nyt sitten on.

Kokemuksesta tiedän, että jos sen aukaisen, siinä hurahtaa koko yö ja vielä seuraavakin. Kun kuopus oli vauva ja Potter viitonen tuli, minulla meni pari yötä kirjan lukemiseen ja niinä vuorokausina uneni jäivät todella vähiin. Luin kirjaa sohvalla, kävin imettämässä kuopusta parisängyssä ja palasin sitten takaisin olohuoneen sohvalle jatkamaan seikkailua Tylypahkassa. Urakan päätteeksi oli voipunut olo.

Nyt kirja huhuilee vienosti tuolla kassissa. Yritän sinnitellä, että ottaisin kirjan työn alle vasta viikonloppuna, kun minulla on duunissa yövalvomiset edessä. Eipähän tulisi houkutusta heittäytyä simmut kiinni toimiston sohvalle vaan pysyisin kiltisti hereillä koko yön.

Maltanko odottaa ensi perjantaihin? Työpaikan kirjahyllystä lainaamani Vauvan Kiikku, kuvaus kokeilevasta vauvaperhetyöstä ei enää kuulosta niin mielenkiintoiselta.

Enää 43 päivää koulun alkuun ja 44 päivää siihen, että sisätautien työharjoittelu alkaa Keuhkoklinikalla. Uusi kalenteri ensi kouluvuodeksikin on jo hankittu.

Hellettä piisaa

Ilmojen muututtua suorastaan hehkuvan suotuisiksi, meidän klaanimme suuntasi kohti merenrantaa ja appivanhempien mökkiä. Elämä on ollut muutamat päivät leppoista vedenrajassa leikkimistä. Minäkin, joka olen luvannut pulahtaa meriveteen mittarin näyttäessä +23 astetta, sain itseni kastautumaan veteen sen ollessa vasta +22. Lapset ovat leikkineet rannassa noin 8 tuntia päivässä. Päiväunet ja rasvaustauot ovat katkaisseet näkinkenkien etsimisen ja ikivanhalla pelastusrenkaalla leikkimisen. Esikoinen oppi toissapäivänä melomaan isänsä 3 vuotta sitten hankkimaa kumivenettä. Aluksi näytti tosin siltä, että esikoinen ei saa vuoroa isukin "minä nyt vaan kokeilen, että tämä toimii" ja "anna kun isä näyttää" -kokeiluilta.

Kuopus hiihtää suloisella tyylillään pitkin rantahietikkoa. Kun tyttö on n. 85 senttinen ja juoksee 4 tuntia napaa myöden vedessä, niin siinä on kyllä hydrobikkiä vimpan päälle. Ei olekaan ollut ihme, että päiväunia suuresti kaihtavat duracell-pupumme, kaatuivat lounaan jälkeen ilomielin sänkyyn ja kumpikin on vedellyt sellaisia 2-2,5 tunnin päiväunia. Vanhemmatkin ovat nauttineet siestasta.

Koska nämä helteiset säät jatkuvat, tulimme kaupunkiin vain sovitulle Linnanmäkireissulle (kiitosta vaan kummitädeille ja Donille, jotka olivat mukana riekkumassa laitteissa ja katsomassa pikku vilperttien perään. Ensi kesänä uusiksi?) ja hakemaan puhtaita kalsareita. Huomisaamuna suuntamme takaisin omalle hiekkarannallemme ottamaan loputkin irti kuumana möllöttävästä auringosta. Veneilyä olisi myös tarkoitus harrastaa. Tänään teimme perinteisen Kitön ympäriajomme ja huomenissa suuntamme enemmän ulkomerelle Unaksen pikkusaarille.

Kaikille huolestuneille tiedoksi, että lapsia voidellaan enemmän kuin voileipiä Sp20 aurinkorasvalla eikä siellä biitsillä nyt ihan putkeen tuntikausia olla vaikka päivän aikaan tunteja kiitettävästi kertyykin.

Torstaina klaanimme suuntaa perinteiselle Muumimaailmareissulle. Mies testaa kuntoaan jatkamalla sieltä lähes suoraan kuoronsa perinteiselle kesäretkelle. Tiedossa hänelle kolme päivää laulavaista seuraa ja runsaasti lasisia laulukirjoja. Minä yritän kammeta jäljellejääneen kolmikkomme edelleen isovanhempien huomaan sinne merenrantaan.

Sitten onkin minun lomani lusittu ja edessä toinen rupeama kesätöitä. Aika hyvin olen rentoutunut työhommista, mutta aina silloin tällöin mieleen pomppaa jokin työasia. Olen myöskin lukenut duunikirjallisuutta, mutta lasken sen kuitenkin lomalukemistoon, koska minä ihan oikeasti halusin lukea sitä. Hömppäkirjallisuuden saralla työn alla on dekkari The Rule of Four, jota myös Da Vinci -koodia paremmaksi kehutaan. Minusta Da Vinci -koodi ei edes hirmuisen hyvä ollut. Mielenkiintoinen teoria tosin, mutta kirja oli kyllä heppoinen. Paljon parempi minusta oli Da Vinci-koodin edeltäjä Angels and Demons.

Päivitystahti pysyy hetken aikaa vielä hitaana. Nauttikaa auringosta, rasvatkaa toisianne!