Kesäduunia
Takana on nyt kolme kokonaista päivää ihan työvoimavahvuuteen laskettuna työntekijänä + yksi vapaapäivä :) Näiden kolmen päivän kokemuksella en voi kuin langeta polvilleni (ehkäpä kuitenkin vasta tämän aurinkolaivan rustaamisen jälkeen ettei jää kirjoitus kesken) ja kiittää ylempiä voimia, että kohtalo minut tähän työhön johdatti.
Mieli ehtii varmasti muuttua realistisemmaksi tässä ajan kuluessa ja työn tullessa tutummaksi ja sitä myöden myös hieman rankemmaksi, mutta hehkutetaan nyt kun kerran siltä tuntuu. Minulla on megaupea oman alan kesäduuni ja tällä hetkellä nautin joka hetkestä töissä. Omaa alaa olisi ollut myös perushoidon antaminen pitkäaikaisvuodeosastolla, mutta tämä on astetta lähempänä kätilönhommia. Saan päivittäin olla tekemisissä vastasynnyttäneiden äitien ja aivan pienten vauvojen kanssa. Avainsanoja ovat varhainen vuorovaikutus ja vanhemmuuden tukeminen. Imetystukityötäkin olen päässyt tekemään. Päivän arkirutiineihin kuuluu myös ruoanlaittoa ja yleistä huushollinpitämistä. Siinä varsinaisessa hoitotyössä olen vielä noviisi ja seuraan tarkkaan, mitä oikeat ammattilaiset tekevät, suuri osa työtä on kuitenkin myös pelkkä läsnäolo, esimerkki ja keskustelukumppanina olo. Työkaverit ovat ottaneet minut lämpimästi vastaan ja pitävät minua ihan täysivaltaisena työyhteisön jäsenenä, vaikka ihan keltanokka olenkin.
Työvuorolistat on tehty palkattomaan lomaani asti ja olin lipsahtaa hanurilleni, kun huomasin, että kesäkuussa minulla on vain yksi viikonloppu kiinni. Juhannuskin on vapaa ja siitä alkaakin sitten kahden viikon lomani. Yövuoroja mahtuu kesäkuulle yksi kolmen yön putki.
Sinänsä tuntuu hassulta, että olen nyt tekemässä palkkatyönä hommaa, jota opiskelen vasta syksyllä ja jonka harjoittelu on vielä edessä. Hieman siis mennään peppu edellä puuhun. Aikomus on tässä kesän aikana tutustua alan kirjallisuuteen ja ottaa työnteosta kaikki mahdollinen irti myös oppimiskokemuksena.
Pikku puikkoilija sisälläni myös hyrisee tyytyväisyydestä, sillä ilta- ja yövuoroissa on lupa neuloa hiljaisina hetkinä.
Mieli ehtii varmasti muuttua realistisemmaksi tässä ajan kuluessa ja työn tullessa tutummaksi ja sitä myöden myös hieman rankemmaksi, mutta hehkutetaan nyt kun kerran siltä tuntuu. Minulla on megaupea oman alan kesäduuni ja tällä hetkellä nautin joka hetkestä töissä. Omaa alaa olisi ollut myös perushoidon antaminen pitkäaikaisvuodeosastolla, mutta tämä on astetta lähempänä kätilönhommia. Saan päivittäin olla tekemisissä vastasynnyttäneiden äitien ja aivan pienten vauvojen kanssa. Avainsanoja ovat varhainen vuorovaikutus ja vanhemmuuden tukeminen. Imetystukityötäkin olen päässyt tekemään. Päivän arkirutiineihin kuuluu myös ruoanlaittoa ja yleistä huushollinpitämistä. Siinä varsinaisessa hoitotyössä olen vielä noviisi ja seuraan tarkkaan, mitä oikeat ammattilaiset tekevät, suuri osa työtä on kuitenkin myös pelkkä läsnäolo, esimerkki ja keskustelukumppanina olo. Työkaverit ovat ottaneet minut lämpimästi vastaan ja pitävät minua ihan täysivaltaisena työyhteisön jäsenenä, vaikka ihan keltanokka olenkin.
Työvuorolistat on tehty palkattomaan lomaani asti ja olin lipsahtaa hanurilleni, kun huomasin, että kesäkuussa minulla on vain yksi viikonloppu kiinni. Juhannuskin on vapaa ja siitä alkaakin sitten kahden viikon lomani. Yövuoroja mahtuu kesäkuulle yksi kolmen yön putki.
Sinänsä tuntuu hassulta, että olen nyt tekemässä palkkatyönä hommaa, jota opiskelen vasta syksyllä ja jonka harjoittelu on vielä edessä. Hieman siis mennään peppu edellä puuhun. Aikomus on tässä kesän aikana tutustua alan kirjallisuuteen ja ottaa työnteosta kaikki mahdollinen irti myös oppimiskokemuksena.
Pikku puikkoilija sisälläni myös hyrisee tyytyväisyydestä, sillä ilta- ja yövuoroissa on lupa neuloa hiljaisina hetkinä.
posted by tuleva kätilö at 1:30 ap.
8 Comments:
Onpa kiva kuulla, että viihdyt.
Mä olin hoitajien ammattijärjestön palveluksessa yhdessä vaiheessa, ja silloin kentältä tuli aika paljon viestejä väsymyksestä, uupumuksesta ja tietysti huonosta palkasta.
Pohdinkin viikonloppuna, miksi työ voi olla näennäisesti niin leppoisaa ja tuntuu, että henkilökuntaa on kuin vilkkilässä kissoja. Mutta...
Tällä hetkellä asiakaskunta on lähes epätodellisen helppoa, mutta toisissa olosuhteissa nykyinen henkilökuntamäärä olisi helisemässä enemmän high maintenance -asiakkaiden kanssa. Työntekijöiden jaksamisesta pidetään erityistä huolta, koska asiakkaiden ongelmat ovat sen sorttisia, että niitä ei stresaantuneena ja väsyneenä pysty kohtaamaan. Stressiä ja väsymystä tulee taatusti työssä kuin työssä, mutta tässä hommassa henkilökunnan tulee olla äärimilleen virittyneitä huomaamaan pienenpieniäkin asioita vuorovaikutuksesta. Joskus puolikas sana tai yksi kasvojen ilme on se, josta pitää pystyä ottamaan kiinni.
Itsekin kuulen koko ajan sairaalamaailmasta rankkaa tekstiä kiireestä, vastuusta, liian vähäisestä henkilökunnasta... Aivan uskomatonta touhua päättäjiltä, kun tällä alalla kuitenkin pelataan ihmisten terveydellä ja hengellä.
Oma osansa huonoon palkkaukseen on varmaan myös sillä, että ainakin osa tekee tätä työtä kutsumuksena eikä ole ajatellut palkkapussin kokoa koulutukseen ja työhön hakeutuessaan. Kun päättäjät tietävät, että porukkaa löytyy tekemään työtä, vaikka liksa olisi ja pysyisi surkeana, eihän päättäjillä ja työnantajapuolella ole mitään intressiä nostaa palkkoja työn vastuuta vastaavaksi.
Minä olen just tällainen surkeiden liksojen ylläpitäjä kutsumuslainen. Nyt tätä kesätyötä hakiessani en edes muistanut koko palkan olemassaoloa, olin vaan niin tyytyväinen, että tämä työmahdollisuus minulle aukesi.
Katsotaan, millä mielellä olen, kun kesä lähestyy loppuaan.
Saako kysyä, missäpäin olet töissä? Isoveljeni ja vaimonsa vauveli syntyi viikko sitten ja on vielä sairaalassa... :-)
t. mukkelismuuli
Hyvältä kuulostaa. Ja ko. työpaikkaa ajatellen aivan mahtavaa, että saivat imetysasioista perillä olevan kesätyöläisen!
Hanna G
joka on bongaillut uudesta Ullasta pari kivaa projektia...
Pääkaupunkiseudulla työskentelen erityisäitien parissa.
kun 25 paikkaisella sisätauti/syöpäosastolla on 32 potilasta ja kaksi hoitajaa jäämässä yövuoroon niin ei hetkeäkään ihmettele miksi valitetaan väen määrästä ja palkoista.
on valitettavaa, että ala on niin huonosti arvostettu päättäjien keskuudessa. kenelläkään ei ole tainnut käydä mielessä, että mites sitten, kun on itse joku päivä vanha tai muuten hoidon tarpeessa...ja hyvällä tuurilla vielä sitä suurta ikäluokkaa.
~strangelove~
Mukava kuulla, että sua onnisti kesätöiden suhteen!:) Tällä hetkellä teen viikon mittaista sairaslomasijaisutta ja odotan viikon loppua kädet kyynerpäitä myöden ristissä. Olen hajoamispisteessä jo kahden päivän jälkeen..
Lue koko blogi, melko hyva
Lähetä kommentti
<< Home