Vielä pari viikkoa

Muutaman viikon päästä pääsen pakkaamaan upouuden koululaukkuni Nalle Puh -tilpehööreineen ja aloitan kätilön opinnot ammattikorkeakoulussa. Jos olisin löytänyt tämän kutsumusammattini jo lukioaikana, olisin taiteillut lapsille napoja jo kymmenisen vuotta. Sen sijaan menin siitä mistä aita oli matalin ja puhuin yliopistolla akateemista bulshittia englanniksi ilman, että siitä on edelleenkään 15 vuoden jälkeen mitään muuta näytettävää kuin säälittävä opintosuoritusote ja pankin kuristusote henkitorvestani opintolainan muodossa.

Kiitos rakkaan mieheni tuen, sekä henkisen että taloudellisen, sekä lapsiltani saamani inspiraation ja kutsumuksen, käänsin kelkkani montakymmentä astetta toiseen suuntaan ja lähden opiskelemaan hoitoalaa. Huonosti palkattua ja huonosti arvostettua, mutta silti unelma-ammattini. Kätilö. Haluan kätilöksi. Tiedän, että opinnoissa menee helvatun pitkä aika ennenkuin päästään edes sivuamaan varsinaisia kätilön opintoja, mutta innostus ja halu ovat nyt niin suuria, että uskoisin kestäväni muutaman vuoden yleissivistävää liirulaarumia + tehokkaat sairaanhoitajan opinnot, jotta tulevaisuudessani häämöttää synnytyssali työntekijän perspektiivistä. Kätilöt tekevät toki paljon muutakin kuin auttavat lapsia maailmaan kolmivuorotyönä. Heitä on gynekologisilla osastoilla hoitamassa potilaita, joiden vaivat eivät liity lasten tekemiseen, he auttavat raskauksien keskeytyksissä, äitipoleilla, synnyttäneiden vuodeosastoilla, lisäkoulutuksella he voivat toimia neuvoloissa tai lähteä opettamaan seuraajiaan. Hallinnollisetkin toimet ovat mahdollisia lisälukujen jälkeen. Minä kuitenkin tällä hetkellä näen itseni siellä synnytyssalissa, auttamassa perhettä syntymään.

Tarkoitus olisi silloin tällöin laittaa muistiin lähes keski-ikäisen uusvanhan opiskelijan mietteitä maailman menosta, painotus kuitenkin opinnoissa ja ajatuksissa opiskelusta, kun sitä opiskelua on tullut toisessa instituutiossa harjoiteltua jo pidempään kuin opetusministeriö ja yliopisto haluaisivat sallia. Akateeminen vapaus osoittautui tämän tytön kohdalla varsinaiseksi surmanloukuksi, ehkä ammattikorkeakoulun lukujärjestysmäinen kuri sopii tällaiselle fiilistelijälle paremmin. En kuitenkaan lupaa olla kommentoimatta muitakin päässäni pyöriviä juttuja.

Tavataan syyskuun ensimmäisenä, kun orientoivien opntojen ensimmäinen osa on takana.