torstaina, syyskuuta 02, 2004

Nysse alkoi

Olo on väsy ja hieman sekainen. Opinto-opas löytyy ja sen kätilökoulutusosuus on jo lähes sanasta sanaan muistissa. Ensimmäinen lukujärjestyskin saatiin, tosin vain reiluksi kahdeksi viikoksi, mutta sen jälkeen kuulemma seuraava lukkari onkin sitten koko loppuvuodeksi.

Ensiarvailuistani huolimatta en ollut ryhmän seniori. Esittelykierros paljasti, että en ole myöskään ainoa kelkkansa 180 astetta kääntänyt, vaan meitä yliopistoluusereita on siellä useampikin. Eniten kuitenkin oli toki niitä freesejä tuoreita ylioppilasneitoja, joko suoraan koulunpenkiltä tai yhden välivuoden verran maailmaa katselleita. Nuoria. Sanoinko jo, että nuoria. Loput sitten sieltä jostain kahden- ja kolmenkympin väliltä. Äitejäkin joukkoon mahtui (minusta) hämmästyttävän monta. Pääkaupunkiseutu oli hyvin edustettuna, mutta moni oli myös todella kaukana kotiseuduiltaan.

Ennakkotiedoista poiketen vietämmekin ekat puoli vuotta Kättärin nurkilla ja vasta sitten siirrymme Tukholmankadulle sairaanhoitajaopintoihin. Tuntuu jännältä katsella rakennusta, jonka sisällä elämäni on muuttunut radikaalisti kahteen otteeseen. Koulun rappusaulan ikkunasta näkyy se alakerran kahvio, jossa istuin ja söin aamiaista esikoisen lapsiveden tihkuessa aamukahdeksalta pöksyihini. Viitoskerroksessa on parveke, jolta lähetin tekstareita kuopuksen syntymän jälkeen. Kaarevaa ramppia pitkin vaakkuu, lyllertää ja muilla raskaana olevalle naiselle ominaisilla tavoilla liikkuu ihania pyöreitä mahoja. Mieleni tekisi painaa nenä ikkunaan ja huutaa, että nauttikaa, kokekaa, yksi elämänne ainutlaatuisimmista seikkailuista on käynnissä. Päätökseni hakea tähän koulutukseen vahvistui tänään moneen otteeseen ja voimalla.

Päivän anti oli muuten heppoinen. Opiskelijatutoreiden tehtävä oli lähinnä saada meidät tutustumaan toisiimme, mutta ryhmä oli liian iso ja päivän ohjelma ei kannustanut vilkkaisiin keskusteluihin vieruskavereiden kanssa. Erittäin pätevän oloinen nainen piti tyhjentävän luennon opintotuesta. Sääli vain, että asia ei koskenut minua pätkääkään. Tai siis toivottavasti opintotuki koskee minua, mutta hänen esityksensä ei ottanut huomioon tällaisia ikäloppuja korkeakouluraakkeja, jotka ovat nostaneet opintotukensa aikana ennenkuin sen määrää rajoitettiin. Näissä tapauksissa kuulemma on jotain omia kommervenkkejä. Käytin luennon tehokkaasti esikoisen karkkineuleen neulomiseen, että ihan hukkaan ei mennyt se hikisessä auditoriossa istuttu reilu tunti.

Opiskelijajärjestön esittely oli sitten sekin heppoista antia ja verrattuna SYL:n etuuksiin, onkin hieman erilaista. Helsingin ammattikorkeassa opiskelijoilla ei ole opiskelijaterveydenhuoltoa. Bileitä mainostettiin ja seuraaville kolmelle illalle ehdittiin jo monta kertaa esittää kutsu jos mihinkin keskustan menomestaan. Muistot livahtivat yliopistoaikoihin ja alkuvuosien tuoppilogian opintoihin. Huoh, se aika on mennyttä *korkkaa kotikonene äärellä jääkylmän siiderin*

Summa summarum: koko päivän olisi voinut hoitaa huomattavasti tiiviimmin ja samat asiat sanoa murto-osassa nyt käytettyyn aikaan. Toivottavasti jatkossa löysät otetaan pois ja keskitytään asiaan. Huomenna opinnoista ja yleisistä asioista puhuvat opettajat, alumnit, kätilöliiton edustajat jne. Kuulostaa mielenkiintoiselta. Perjantaina sitten puheenvuoron saavat koulutusohjelman opettajat ja koko päivä käytetään varsinaisista opinnoista keskustelemiseen.

Huomenna lisää, nyt korkkaan toisen siiderin.

1 Comments:

Anonymous Maiju said...

Enpäs ole ainoa, joka aikoo siirtyä yliopiston penkiltä kätilökouluun. Tämä vahvisti omaa halukkuuttani tehdä jotain konkreettista ja jättää yliopiston teoriaopinnot muille ihmisille. Tosin harva tällä hetkellä luennoilla kanssani istuva ei ymmärrä minun halukkuuttani vaihtaa akateemista sivistystä ammattikorkean opintoihin.
Kaikki ei käy kaikille.

Iloa opiskeluihin!

5:14 ip.  

Lähetä kommentti

<< Home