Ostoksilla

Kauppojen pursuava koulutarvikevalikoima sai minutkin livahtamaan kirjakaupan ovesta sisään ja hipelöimään kynäkumivihkovalikoimia. Vanhoja käytettäviä muistivihkoja löytyy kyllä vielä edellisen opiskelu-uran jäljiltä, joten vastustin kiusausta upottaa järkyttävä määrä euroja kotimaisen muotipuulaakin tunnetuilla kukilla koristeltuun vihkoon. Sen sijaan sorruin ostamaan alepöydästä multikansallisen sarjakuvahahmon kirjoitusvälinesetin. Vanhasta penaalista pitää karistaa kuivuneet maskarat ja härskiintyneet huulipunat ja ottaa se jälleen -niisk- kunnialliseen käyttöön. Koululaukku on vielä hakusessa. En ole vielä päättänyt, valitsenko imagokseni keski-ikäisen kotiäitihippeyden ja virkkaan jämälangoista itselleni uniikin koululaukun, joka todennäköisesti purkaantuu ennen syyslukukauden loppua. Jatkanko yliopiston kanssani matkanneen pikkuKånkenini kanssa, jolloin imagoni olisi jossain "jos nyt vaikka menisin ihan keskiverto tavallisesta opiskelijasta, vaikka ikää onkin 15 vuotta enemmän kuin suurimmalla osalla" vaiko vingutanko rouvavisaa ja ostan uuden upean merkkikassin ja lähden koulunpenkille imagolla "minun mieheni on diplomi-insinööri". Well, ei ehkä tuota jälkimmäistä ainakaan. Visan vinguttamiseen mieskulta on jo tottunut, mutta tuolle dipl.ins. keekoilulle hän nauraa enemmän kuin minä. Lapsirakkaani pitävät tehokkaasti huolen, että äiti ei puikkojen tai virkkuukoukun kanssa suuremmin ehdi huitoa, joten hippilook taitaa olla myös utopistinen saavutus.

Imagoa mietin, koska nyt olisi oiva tilaisuus aloittaa puhtaalta pöydältä. Mutta ei minun nykyisellä pöydälläni ole mitään, mitä häpeäisin tai mitä en voisi uusille koulukavereilleni kertoa. Hieman toki mietityttää, miten tällainen rouvistunut kahden lapsen äiti ja elämää jo siis kiitettävät vuodet katsellut ja kokeillut, sujahtaa juuri lukionsa lopettaneiden nuorten naisten joukkoon. Kahtellaan. Pidetään avoin mieli. Opiskelijarientoihin en voi tietenkään perheen takia ottaa samalla tavalla osaa, joten etäiseksi saatan monille jäädä. Itse muistan ekalta opiskeluvuodelta enkun laitokselta, kun sellainen hieman vanhempi opiskelija kovaan ääneen ilmoitti, että hän on tullut tänne opiskelemaan tutkinnon, ei seurustelemaan opiskelukavereiden kanssa. Toivottavasti tuo en ole minä tänä syksynä.