Uusi muistikortti, kiitos, ja vuorokauteen 8 tuntia lisää

Huhheijaa, kun on haipakkaa. Lukujärjestystä pitää tavata kolmesta eri A4:sta ja kun keksii kirjainyhdistelmistä sen oman luentonsa, niin seuraava palikkatesti onkin koulun luokkajaon tulkitseminen ja oikean luokkahuoneen löytäminen. Sen verran innokas opiskelija olen ollut, että olen ollut koululla reilusti ennen tuntien alkamista ja näin ollen olen saanut rauhassa eksyä ja silti löytänyt tieni oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Tuttujen opiskelutovereiden seuraaminen on myös hyödyllistä.

Kauhistuttaa, että mitä itse opinnoista tuleekaan, kun näitä alkuvaiheen härpätyksiä on jo muistettavaa liiankin kanssa. On jos jonkinmoista hakemusta, opiskelijajärjestö ja koulun kirjastokortti, opintotukihakemus ja perheellisellä tuiki tärkeät hoitolisähakemus ja esikoisen päivähoitomaksun tarkistus. Opiskelijakorttia varten pitää muistaa mennä passikuvaan, kun vanhoja kuvia ei kotona loju. Hakupapereissa mainitut työtodistukset tulee toimittaa oikeaksi todistettuina jäljennöksinä, kuten myös lukion päästötodistus ja ylioppilastodistus. Sitten pitää vielä kertoa, milloin on saanut rokotuksia (Tetanus 1992, Polio 1985 ja MPR I ???, se olisi kait omassa neuvolakortissani, mutta sitä ei nyt ole vielä kahden yön kiihkeistä etsinnöistä huolimatta löytynyt). Mitäköhän muuta? Tuore valokuva opettajalle luokan kuvataulua varten. Olisikohan siinä kaikki? Saisikohan sitä lisämuistia tällaiseen vanhaan rakkineeseen? Vähän käytettyyn...

Eilen alkoi ihka oikeat opinnot pelkän orientoitumisen sijaan. Tärkeäähän se orientoituminenkin on, mutta kun viidennen kerran kerrottiin ammattikorkean opintosäännöstä, niin ajatukset heittivät vapaalle ja paljon hyödyllistäkin tietoa meni varmasti korvien ohi, kun juutuin tuijottamaan Kättärin synnytyssalien ikkunoita ja muistelemaan omia koitoksiani niiden ikkunoiden takana.

Synnytystarinani aion väsätä tässä lähiaikoina tänne blogistaniaan. Minun on purettava ja pureskeltava omat synnytykseni nyt niin, että ei sitten joka välissä tarvitse opintojen aikana tarttua joka aiheeseen vain oman synnytyskokemuksen kautta. En yhtään vähättele synnytysteni merkitystä minulle naisena ja kätilöopiskelijana, mutta liika subjektiivisuus ei voi olla hyvästä. Eikä kenenkään tarvitse kuunnella 4,5 vuotta minun synnytyksistäni, joten yritän saada suuni suppuun näin heti alkuvaiheessa.

Eilen alkoi tutustuminen vieraisiin kulttuureihin ja tänään syöksyttiin filosofian syvään maailmaan. Ekan kirjallisen esitelmän palautuspäivä on tiedossa ja filosofian tenttikin ilmoitettiin. Ovat sitten peräkkäisinä päivinä, joten haipakkaa on tiedossa. Kun koulu vie oman aikansa ja lapsille on annettava iltaisin 110%, niin se opiskeluaika on sitten otettava sieltä yöunien puolelta (nimim. kello on nyt 02.30 ja tässä sitä kukutaan). Onneksi tunteja ei koululla ole ihan 40 per viikko vaan päiviin on sinne tänne jätetty vapaata opiskeluakin. Ensi viikolla alkaa sitten jo ihan sairaanhoito-opinnot, teoriaahan se tässä pitkälle aluksi on, mutta aika pian rupeamme mittailemaan toistemme verenpaineita ja harjoittelemaan pistämistä jne. Näitä käytännön tunteja varten opiskelijalla pitää olla siisti sairaala-asu. Kaikki muu käy paitsi lääkärintakki. Täytynee lähestyä lähihoitajakälyä, josko hänellä olisi sisäpiirin tietoa, mistä lähteä etsimään moista asua ns. opiskelijabudjetilla. Sandaalikonsulentit kuulemma kiertävät jo hurjaa vauhtia koulun käytäviä ja pitävät esittelyitä. Kerran olen sellaisessa ollut vuosikausia sitten ja silloin ainakaan tällaiset lapsenkengät omistavat neitokaiset eivät sopivia kokoja löytäneet. Onkohan Herr Birkenstock jo ryhtynyt valmistamaan terveyssandaaleja kokoa 34/35? Nimikylttitilaus pääsee toivottavasti piakkoin eteenpäin. Kaukaa viisaana (ja läheltä hyvännäköisenä, ehe ehe ehe) älysin tilata nimikylttejä kaksi, jotta ensimmäisen hukuttua kaaokseni keskelle, minulla on vielä toinen käytössä ennen katastrofia. Seuraava potentiaalinen aika tilata uusia nimikylttejä ensi vuoden tammikuussa, kun uusi satsi kätilöitä aloittaa opintonsa.

Duunia on edessä ja itsekuria vaaditaan, koska sen lisäksi, että kalenteri on aika täynnä tätä kutsumusammattia, niin protestanttinen työmoraali ei anna vielä periksi kesken olevien yliopisto-opintojen suhteen ja pyhä tarkoitus on saada sieltä pahvit ulos mielellään kuluvan vuoden puolella, mutta realistisesti ehkä kuitenkin ensi keväänä. Duh. Olisinpa ottanut itseäni niskasta vuosi sitten, niin olisin nyt ehkä a) valmis hum.kand. ja b) toisen vuosikurssin kätilöopiskelija.

Niin sitä makaa kuin petaa ja nyt minä kömmin makaamaan kaikista rakkaimman viereen. En pysty sanoin kertomaan, miten kiitollinen olen miehelleni, että hän tekee minulle mahdolliseksi seurata kutsumustani. Rakastan sinua!