Christmas haircut

Lapsoset saatiin lopulta sänkyyn. Aaton odotus oli jo villinnyt mielet ja rauhoittuminen oli työn (ja tuskan) takana.

Kun olimme varmoja, että yksikään tonttu ei hiivi huoneesta vakoilemaan puuhia, pistimme olohuoneen lattialle pystyyn lahjatehtaan. Rakas Mies korkkasi jouluoluensa, minä joulusiiderini. DVD:stä laitettiin tulemaan ehdoton hyvänmielen jouluelokuva Rakkautta Vain - Love Actually ja sitten vain lahjapaperit rapisemaan. Paketoimme lahjoja, nautiskelimme juomista ja kun paketit olivat valmiit, katsoimme elokuvan loppuun ja nautimme rauhallisesta olosta.

Nyt vielä laitan riisipuuron uuniin tekeytymään ja sitten nukkumaan. Uhkasin herättää lapset katsomaan joulun lastenohjelmia, mutta enpä tiedä. Kun minä olin pieni, piirrettyjä ja animatioita tuli peräperään valtava määrä. Nyt pääosassa on joulupukkia esittävä näyttelijä ja lasten hänelle soittamat puhelut. Ehkä lapset tykkää, en tiiä, minusta kivempia on ne animaatiot. Nyt yhteen piirrettyyn pitää katsoa jopa tunti pukkeilua ja vaivautuneita puhelinsoittoja.

Jos sitä puuroa ja sitten tutumaan. Edelleen ihanaa omanlaistamme joulua kaikille meille!

Ja koska Alan Rickman on vaan niin ihq, niin loppuun vielä "jouluinen" lainaus:

"That's it then. Cancel the kitchen scraps for lepers and orphans, no more merciful beheadings, and call off Christmas. " (Robin Hood, Prince of Thieves)

Ajankulua

Jos tuntuu siltä, että jotain tekemistä pitäisi keksiä ja suosikkiblogit eivät päivity:

http://encarta.msn.com/encnet/features/quiz/

Itse sain satutietoudessa täydet pisteet, mutta kirjallisuuden klassikot eivät selkeästikään ole hallussa. Seuraavaksi Harry Potter -tietouden pariin.

Joulua vielä

Vaikka niinkin arvovaltaiset auktoriteetit kuin Martat sanovat, että jollei aio viettää jouluaan komerossa, ei kannata stressata niiden komeroiden siivoamisesta. Silti löysin itseni hetki sitten järjestelemästä vaatekaappeja. Piti tulla koneelle rauhoittumaan.

Edelleen hyvää joulua!

Mitä on edessäni

Joulun toivotuksia

Joululoma on alkanut. Seuraavat kaksi viikkoa aion pitää aivoni narikassa ja vain nauttia vapaa-ajasta ja lapsista. Ei iltamyöhään tenttikirjojen lukemista, ei muuten vaan anatomian kirjaan juuttumista, ei yhtään ajatusta kirjallisille töille. En aio edes aivastaa koulun suuntaan. Viime vuonnahan meillä oli kouluhommia joululomallakin tehtäväksi ja tenttiin piti lukea, kun se oli laitettu heti loman jälkeiselle viikolla. Joululoma loppuu vasta tammikuun toisella viikolla. Sinä ensimmäisenä viikkona ajattelin aloittaa tulevan jakson tenttikirjoihin tutustumisen. Edessä on ns. äkillisesti sairaan hoitotyö eli tuttavallisemmin kirran jakso. Helmikuussa suuntaan harjoitteluun Peijaksen sairaalaan.

Jostain kumman syystä kotimme on raivattu joulukuntoon ja lahjatkin hommattu aikaisemmin kuin menneinä vuosina. No, yhtä päivää aikaisemmin, mutta se on yksi päivä enemmän vain olla ja rauhoittua, kuunnella joululauluja, leipoa pipareita ja joulupullaa. Ja neuloa. Neuloin valtavan kasan joululahjoja, mutta kipinä ei vaan osoita hiipumisen merkkejä vaan monta projektia on jo odottamassa aloitusta.

Koska kouluasioita ei ole kirjoiteltavana, blogi on varmaan aika vaisu tässä joulun tienoilla. Tässä ex-enkunopiskelijan jouluntoivotukset kaikille tänne eksyneille:

My Christmas wish for you, my friend
Is not a simple one
For I wish you hope and joy and peace
Days filled with warmth and sun

I wish you love and friendship too
Throughout the coming year
Lots of laughter and happiness
To fill your world with cheer

May you count your blessings, one by one
And when totaled by the lot
May you find all you've been given
To be more than what you sought

May your journeys be short, your burdens light
May your spirit never grow old
May all your clouds have silver linings
And your rainbows pots of gold

I wish this all and so much more
May all your dreams come true
May you have a Merry Christmas friend
And a happy New Year, too ..

Joululaulumeemi

Joululoman kunniaksi:

Kaunein joululaulu:
Paljon riippuu esittäjästä, mutta Oi Jouluyö taitaa vetää pisimmän korren. Lähes tasavertaisena rinnalla on kyllä Heinillä Härkien Kaukalon. Heinillä härkien on saanut ihan uutta syvyyttä mielessäni omien lasten syntymän jälkeen. Miltäköhän on Mariasta tuntunut silloin jouluyönä, kaukana kotoa, vastasynnyttäneenä, epävarmana tulevaisuudesta, keho uusien viestien merkkaamana...

Surullisin joululaulu:
Varpunen jouluaamuna taitaa olla galluppien ylivoimainen ykkönen. Itkemään se laittaa täälläkin.

Päässä eniten soiva joululaulu:
Tällä hetkellä koko Polyteknikkojen kuoron joululevyn kappaleet, varsinkin heidän loistava versionsa Tiernapojista.

Ärsyttävin joululalu:
Lennonin Happy Xmas jostain syystä masentaa. Se ei ole koskaan kolahtanut.

Eniten lapsena laulettu joululaulu:
Niitä on niin monta, että laitetaan nyt vaikka että Nisse-polkka. Siitä ainakin tykkäsin lapsena todella paljon.

via Äet/Ämmä

Hyvää Lucianpäivää

Motivaatio-ongelmia

Näköjään alavireinen fiilis jatkuu edelleen. Kirjallisten töiden loppuunsaattaminen tökkii pahasti. Pyhä tarkoitus oli viedä lapset aamusta hoitoon ja jatkaa koululle tekemään töitä.

Sen sijaan soitin aamulla tarhaan, että pidämme tänään vapaapäivän ja olen istunut soffan nurkassa neulomassa joululahjoja ja katsonut, kun tyttöset tanssivat keijutansseja Disneyn Fantasian tahdissa.

Hyvä näin. Oikein hyvä.

Jälkipohdintaa

Harjoittelu on nyt ohi. Arvostelu saatu, harjoittelu ruksattu hyväksytyksi.

Arviointitilaisuudessa ohjaajani sanoi, että koko tiimin mielestä minä vetäydyin tilanteista. Hän kysyi, oliko se jotain tiedostettua tai tiedostamatonta toimintaa. Vastasin, että varmaankin tiedostamatonta, koska "en saa nyt kiinni tuosta ajatuksesta". Mielessä kävi juuri tuolla hetkellä BullshitBingo. Arvioinnin aikana kuultiin kaikki sanoittamiset, aukipurkamiset, reflektoinnit, konsultaatiot jne. aivan siis BullshitBingo -tavaraa. Muuten ohjaaja vain myötäili omaa itsearviointiani.

Tosiasiassa tiedän täsmälleen, miksi en jäänyt seuraamaan kaikkia tilanteita loppuun asti. Jos koin, että tilanteessa ei ollut enää mitään opettavaista minulle, jos paikalla oli enää pelkät vakityöntekijät ja puhe siirtyi ammatillisesta keskustelusta jo epäasiallisemmille raiteille, niin poistuin mieluummin paikalta kuin pahoitin mieleni esim. imetystukihenkilöiden arvostelemisesta. Minua ei myöskään kiinnostanut työpaikkajuoruilu tai vakihenkilökunnan vapaa-ajan suunnitteleminen.

Tämä harjoittelupaikka oli oppimisen kannalta hyvä paikka ja opin siellä paljon. Ohjaajan kanssa emme olleet samalla aaltopituudella, mutta sain ihan pätevää ohjausta, vaikka mitään lämmintä vuorovaikutusta meillä ei ollut. Opin uusia taitoja, tutustuin menetelmiin, opin hahmottamaan hoitokokonaisuuksia meidän asiakkaidemme kohdalla. Merkkasin itselleni muistiin paljon asioita, joista haluan oppia enemmän, paljon aiheita, joista haluan lukea lisää. Näiltä osin harjoittelu oli hyvä harjoittelu. Saavutin tavoitteeni reippaasti ja enemmänkin.

Silti harjoittelu oli usein tervanjuontia. Aamuisin olisin monesti tökkinyt mieluummin neuloja kynsien alle kuin lähtenyt työpaikalle. Asiakkaat olivat tärkeitä ja mielenkiintoisia ja opittavat asiat tulevassa ammatissani äärimmäisen tärkeitä. Työyhteisö olikin sitten ihan toinen juttu. Huono fiilis alkoi jo ennen harjoittelua, kun sain puhelinsoiton harjoittelupaikasta, jossa minulle lyhtsanaisesti ilmoitettiin, että kanssani on samaan aikaan toinenkin opiskelija ja tämän toisen opiskelijan työvuorot ovat etusijalla ja minä tulen töihin sitten niin, että emme ole samaan aikaan paikalla. Käytännössä tämä ei sitten kuitenkaan toteutunut, koska tarkoitushan on tehdä työvuorot oman ohjaajan työvuorojen mukaan, joten kukaan ei voinut sanoa mitään, kun laitoin työvuoroni niin, että pääsin pakollisille iltaluennoille koululle ja loput sitten ohjaajan työvuorojen mukaan. Kaksi opiskelijaa noin pienessä yksikössä oli kyllä liikaa, myönnän sen itsekin, mutta mutisenpahan vain, että minun harjoittelupaikkani oli sovittu paljon aikaisemmin kuin tämän toisen tulijan. Tuplabuukkaus ei ollut minun syyni, mutta koska olin se jälkimmäinen tulija (toisen opiskelijan harjoittelu oli pidempi ja alkoi jo aikaisemmin) minä olin tietysti se ylimääräinen.

Yhdessä ohjauskeskustelussa sanoin ohjaajalle, että työyhteisö tuntuu kovin vaikeasti lähestyttävältä ja että minulla on jatkuvasti ulkopuolinen olo. Siihen ohjaajani totesi, että niin pitää ollakin, koska tämä tiimi on tehnyt työtä yhdessä niin pitkään, että on aivan luonnollista, ettei siihen pääse sisään ihan hetkessä. Olisi kuulemma aivan luonnotonta, jos parissa viikossa tuntisi olonsa jo kotoisaksi. Hän myös sanoi, että syksy on ollut heille pitkä ja rankka ja uusi opiskelija tässä vaiheessa vuotta oli jo vähän liikaa. Kiva, kiva. Tuntemukseni, että olin harjoittelupaikassa ei-toivottu ja rasite sai vahvistuksen.

Ei siis mikään ihme, että harjoittelupaikkaan meno oli välillä tuskan takana. Minusta on myös luonnollista, että jos fiilikset on molemminpuolin tällaisia, vetäytyminen yhteisistä rupattelutuokioista on myös odotettua. En ole niin masokisti, että ehdoin tahdoin istun itseäni ahdistavissa tilanteissa.

Tärkein kuitenkin tuli saatua, eli se oppi ja harjoittelu.

Hehkutusta

WOW!

Hyvää syntymäpäivää

Hyvää syntymäpäivää rakas Äitini! Minusta on edelleen huippua, että minun rakkaani merkkipäivänä koko Suomi liputtaa. Lapsena luulin, että kaikki liputtavat äidilleni, vaikka liput liehuvatkin toiselle neidolle.

Minunkin piti syntyä 6.12, mutta koska laskettu aika ei ole mikään parasta ennen päiväys, tulinkin maailmaan sitten viikkoa myöhemmin. Käy minulle Lucian -päiväkin mainiosti. Kynttilöitä poltellaan silloinkin ja kulkueitakin järjestetään.

Sinivalkoisin kynttilöin lähetän myös kiitokset ja ajatukset isälleni. Samana päivänä kun hän täytti 18 vuotta, saapui kutsuntakirje sotaan, kahden viikon leirin jälkeen suoraan eturintamalle.

Minä soitin radioon. Jos asia on sinulle tärkeä, mieti, voisitko osallistua. Minun isäni kuoli 25 vuotta sitten, mutta muita maamme itsenäisyyden puolustajia on vielä elossa. Minusta meillä on velka maksettavana.

Vähiin käy

ennenkuin loppuu.

Tänään opiskelijaryhmämme viettää itsenäisen opiskelun päivää kotioloissa. Alkuun harjoitusta ohjaavilla opettajilla oli suuria vaikeuksia päättää, mitä tehdä harjoittelun ajalle osuvan itsenäisyyspäivän kanssa. Aluksi ohje oli, että ihan normaalisti pitäisi mennä harjoitteluun. Kun sitten opettajille väännettiin rautalangasta (pahoittelen, mutta siltä se kyllä tuntui), että moni meistä on avo-osastoilla tai päiväkeskuksissa töissä, jotka eivät edes arkipyhänä ole auki, niin homma ei toimi.

Tänään siis tarkoitus on vääntää kirjallista tehtävää kotosalla. Huomenna harjoittelupaikkani tiimi kokoontuu päättämään arvionnistani, torstaina ensin ohjaaja käy arvioinnin kanssani läpi, sitten tuleekin opettaja loppuarviointiin. Perjantai minulla meneekin lounaan ja läksiäiskahvien parissa.

Sitten se on ohi. Kokemuksena opettavainen vaikka fiilikset jäivät kauas siitä innostuksesta, jota koin sisätautien harjoittelussa.

Niinhän siinä kävi

Kahteen asti jaksoin veivata toimimatonta ohjelmaa. Sitten laitoin kellon herättämään neljältä, jos silloin onnistuisi paremmin. Eipä onnannut vieläkään. Väsy oli niin valtava, että päässä huippasi, joten päätin, että seuraava yritys sitten aamukuudelta, kun Miehen herätyskello soi.

Nyt toimii, mutta kaikki ns. hyvät paikat menneet. Jäljellä paikkoja, joihin toivotaan pidemmällä olevia opiskelijoita tai pidempää harjoittelua, kuin mitä meillä olisi.

Noh, kun ei ole muuta, niin on pakko pelata riskillä ja toivoa, että 4. lukukauden opiskelija menee 5. lukukauden opiskelijasta.

Sensuroitu

Mä olen niin raivoissani, että näen oikeasti punaista. Eräs nimeltämainitsematon ohjelmistotalo voisi upota suohon kuin Usherien kartano konsanaan.

Takana kahden tunnin yöunet, puolikas harjoittelupäivä ja saa***isesti yritystä varata harjoittelupaikat kevääksi.

Ja se v***un p***ka on koko ajan levällään. Milloin ei kelpaa käytäjätunnus, milloin palvelin on kiireinen ja milloin unohdutaan lataamaan yhtä sivua ja upotaan valkoiseen vitu**seen.

Onneksi Mies ja lapset on kyläilemässä, sillä tämä opiskeleve kotiäiti on pikkuhiljaa muuttumassa sekopäiseksi hirviöksi, joka on valmis lähtemään talikon ja soihtujen kanssa vähän keskustelemaan hyvästä asiakaspalvelusta.