maanantaina, toukokuuta 30, 2005

Kesäduunia

Takana on nyt kolme kokonaista päivää ihan työvoimavahvuuteen laskettuna työntekijänä + yksi vapaapäivä :) Näiden kolmen päivän kokemuksella en voi kuin langeta polvilleni (ehkäpä kuitenkin vasta tämän aurinkolaivan rustaamisen jälkeen ettei jää kirjoitus kesken) ja kiittää ylempiä voimia, että kohtalo minut tähän työhön johdatti.

Mieli ehtii varmasti muuttua realistisemmaksi tässä ajan kuluessa ja työn tullessa tutummaksi ja sitä myöden myös hieman rankemmaksi, mutta hehkutetaan nyt kun kerran siltä tuntuu. Minulla on megaupea oman alan kesäduuni ja tällä hetkellä nautin joka hetkestä töissä. Omaa alaa olisi ollut myös perushoidon antaminen pitkäaikaisvuodeosastolla, mutta tämä on astetta lähempänä kätilönhommia. Saan päivittäin olla tekemisissä vastasynnyttäneiden äitien ja aivan pienten vauvojen kanssa. Avainsanoja ovat varhainen vuorovaikutus ja vanhemmuuden tukeminen. Imetystukityötäkin olen päässyt tekemään. Päivän arkirutiineihin kuuluu myös ruoanlaittoa ja yleistä huushollinpitämistä. Siinä varsinaisessa hoitotyössä olen vielä noviisi ja seuraan tarkkaan, mitä oikeat ammattilaiset tekevät, suuri osa työtä on kuitenkin myös pelkkä läsnäolo, esimerkki ja keskustelukumppanina olo. Työkaverit ovat ottaneet minut lämpimästi vastaan ja pitävät minua ihan täysivaltaisena työyhteisön jäsenenä, vaikka ihan keltanokka olenkin.

Työvuorolistat on tehty palkattomaan lomaani asti ja olin lipsahtaa hanurilleni, kun huomasin, että kesäkuussa minulla on vain yksi viikonloppu kiinni. Juhannuskin on vapaa ja siitä alkaakin sitten kahden viikon lomani. Yövuoroja mahtuu kesäkuulle yksi kolmen yön putki.

Sinänsä tuntuu hassulta, että olen nyt tekemässä palkkatyönä hommaa, jota opiskelen vasta syksyllä ja jonka harjoittelu on vielä edessä. Hieman siis mennään peppu edellä puuhun. Aikomus on tässä kesän aikana tutustua alan kirjallisuuteen ja ottaa työnteosta kaikki mahdollinen irti myös oppimiskokemuksena.

Pikku puikkoilija sisälläni myös hyrisee tyytyväisyydestä, sillä ilta- ja yövuoroissa on lupa neuloa hiljaisina hetkinä.

keskiviikkona, toukokuuta 25, 2005

Ohi on

Eli eilen oli viimeinen tentti. Lukuhalut olivat aika nollassa, mutta tavoite onkin vain saada tuo tentti läpi, arvosanasta viis.

Tänään olin luovuttamassa plasmaa. Muuten meni hyvin, mutta muutama minuutti ennen proseduurin loppua tuli paha olo. Hetken aikaa oli ihan kamala olo, teki mieli oksentaa, äänet kuuluivat jostain todella kaukaa ja teki niin mieli laittaa simmut kiinni ja sammua. En kuitenkaan laittanut silmiä kiinni vaan pidin kynsin hampain kiinni tajuisuudestani. Kun luovutustuoli kipattiin pää alaspäin (Trendelenburgin asento, opiskelijan huomautus :) olo koheni ihan sekunneissa ja viisi minuttia myöhemmin olo oli jo kuin ei olisi mitään tapahtunutkaan.

Sain kuitenkin arvion, että ei kannata enää tulla hemafereesiin vaan tyytyä ihan kokoveren luovuttajaksi. Plääh. Kerran ajattelin kuitenkin vielä kokeilla plasmanluovutusta, sillä tähänkin luovutukseen olisin voinut varautua vähän paremmin. Olisin voinut syödä aamiaisen, nukkua edellisenä yönä tarpeeksi, olla polttamatta edellisenä päivänä käsivarsiani auringossa jne. yhden kerran menen sinne tehtyäni kaiken oppikirjan mukaan ja jos vieläkin tulee paha olo, niin sitten uskon. En vielä :)

Huomenna alkaa kesätyö. Ok, viikonloppu on heti vapaa, mutta silti. Miehelle tuossa just nauroin, että on aivan ihanaa, että on kesä ja koulusta lomaa. Voin hyvällä omallatunnolla lukea ihan mitä mieli tekee ja jos yöllä pitää valvoa, siitä maksetaan.

Kummasti vaan katse kuitenkin osuu noihin kirjastosta lainaamiini mielenterveys- ja päihdekirjoihin, joita tarvitsemme syksyn toisella opintojaksolla... Ja kävin jo ilmoittautumassa kirurgian ja psykiatrian luennoillekin...

Kesä on ihanaa, kesätyöt ihania, loma suurta juhlaa, mutta ihan yhtälailla myös odotan, että tulee elokuun loppu ja koulu alkaa taas!

sunnuntaina, toukokuuta 22, 2005

Testin tapainen

Olen jo pitkään pähkäillyt, miten tähän blogiin saa laitettua useamman kuvan per postaus, mutta tähän asti yritykset ovat olleet epäonnistuneita rävellyksiä. Tässä nyt yksi kokeilu, joka onnistuessaan paljastaa, että Tuleva kätilö on myös neuleblogi-hanger round-wannabe.

Tässä vilkaisu parisängyn alla asustavaan lankakokoelmaani. Lankakokoelma on saanut olla aika rauhassa sekä ottojen että panojen suhteen. Lapset ovat vähentäneet ostosreissuja lankakauppoihin sekä niitä rahallisia resursseja, joilla aikaisemmin kartutin kokoelmaani. Samaten nuo Rakkaat Riiviöt tällä hetkellä myös tekevät hartiavoimin töitä, että äiti ei saa juuttua soffan nurkkaan kutimen kanssa. Villasukkia on nyt tullut tehtyä useampia, mutta nyt olisi tarkoitus oppia virkkaamisen saloja ja tehdä itselleni poncho tämän kevään edellisestä Modasta.

Herkistelyä

Kun tuntuu, että kaaos kaatuu niskaan, käyn katsomassa tämän blogin etusivun.

Sitten onkin taas energiaa jatkaa eteenpäin.

lauantaina, toukokuuta 21, 2005

Huuleni ovat sinetöidyt

Lauseita, joita huulteni välitse ei pääse (löytyi Hiipinältä):

1. Fazerin maitosuklaa on ihan kökköä.

2. Oikeastaan minulla on jo niin paljon neulelankoja, että minun ei tarvitse kyllä ostaa enää yhtään lankakerää.

3. Lukeminen ei kannata.

4. Ei olisi ikinä pitänyt lähteä opiskelemaan kätilöksi.

5. Kulta, tuotko minulle kaupasta sixpackin ja anjovispaketin.

6. Kyllä se Bush on sitten viisas ja oikeudenmukainen mies.

7. Minun puolestani voidaan luopua laajakaistayhteydestä kotona.

perjantaina, toukokuuta 20, 2005

Finaali häämöttää

Tänään oli ensimmäisen kouluvuoden toiseksi viimeinen koulupäivä ja samalla kevään toiseksi viimeinen tentti. Uskoisin, että se on läpi, arvosana ei nyt paljoa kiinnosta, vaikka kyllä taas kävi mielessä koepaperia katsoessa, että olisihan sitä voinut lukea vähän enemmänkin. Lääkelaskut nyt ainakin on satavarmasti oikein. Sen verran moni kysyi, mitä niistä sain ja kun n. 10:llä oli samat vastaukset, niin onhan ne nyt oikein.

Lääkelaskuista on ihan vissistä syystä tehty yhden sortin kompastuskivi. Huolimattomuusvirhe on yhtä rankaistava kuin ihan oikea laskuvirhe, koska potilaan kannalta on ihan yksi hailea, tuuppaako sairaanhoitaja häneen väärän määrän troppia huolimattomuuttaan vai taitamattomuuttaan. Niinpä tentti voi muuten olla vaikka täysin pistein suoritettu, mutta moka lääkelaskuissa heittää koko tentin nollille. Sen verran ollaan kilttejä, että sitä teoriatenttiä ei tarvitse enää uusia, mutta merkintää ei tipu ennenkuin lääkelaskut on suoritettu uusintatentissä. Kuulemma kentältä tulee jatkuvasti kauhistunutta palautetta, miten paljon lääkelaskuissa tehdään työelämässä virheitä. Kuulimmepa opintojen aluksi yhdestä vastavalmistuneesta sairaanhoitajasta, joka terveyskeskuksen päivystyksessä antoi lapsipotilaalle suun kautta nautittavaa yskänlääkettä suoneen ja lapsi kuoli. Toivon hartaasti, että kyse oli vain rajumman puoleisesta fiktiivisestä varoituksesta meille. Lääkehoitoon on nyt kuitenkin meillä kiinnitetty erityistä huomiota. Jokaisessa opintokokonaisuudessa lasketaan lääkelaskuja. Tässä osiossa keskityttiin liuotuslaskuihin, siis niihin, kun lääkeaine on kuivajauheena ampullissa ja siitä pitäisi saada x milligrammaa vaikuttavaa ainetta potilaalle. Ko. kuivajauhe liuotetaan ohjeiden mukaan joko keittosuolaan tai steriiliin aquaan ja sitten lasketaan, kuinka monta milliä tavaraa vedetään ruiskuun. Haluaisinpa tietää, mitä silläkin kätilöopiskelijalla tapahtui korvien välissä, joka oli tentissä ruiskuttamassa desin verran fentanyyliä synnyttävään naiseen. Siis desi, haloo??? Sieti reputtaakin tenttinsä. Ja tämäkin siis opettajalta kuultu varoittava esimerkki. Näitä liuotettavia ja laimennettavia lääkkeitä tulemme seuraavassa harjoittelussa käyttämään. Mitään tv:n teho-osastomaista (joka on siis törppö käännös, kun kyse on päivystypoiklinikasta eikä teho-osastosta) ruiskulla suoraan kanyyliin -toimenpiteitä me emme saa tehdä. Koulun sääntö. Opettaja sanoi, että jos joku ohjaava hoitaja haluaa ottaa sen vastuun, niin eihän hän ole siellä potilaan vieressä sormi pystyssä sanomassa, että et saa tuikata annosta kanyyliin, mutta ei suosittele tässä vaiheessa moisen vastuun ottamista. Suoraan suoneen annosteltuna lääke vaikuttaa välittömästi, sen vaikutusta ei ongelmien sattuessa voi enää peruuttaa ja käytettävät lääkkeet ovat yleensä hyvin voimakkaita ja niiden terapeuttinen leveys on hyvin kapea eli pienikin annosteluvirhe voi olla tappava.

Tiistaina on vielä edessä kliinistä fysiologiaa ja hematologiaa. Tänä viikonloppuna pitäisi perehtyä erilaisiin sydänkäyriin ja oppia erottamaan flimmerit fluttereista ja pulssittomat sykkeet kammiovärinästä. Rakas Mies heittää lisää vaikeuskerrointa rilluttelemalla tänään luokkakokouksessa ja sunnuntaina loilotellessaan sen puolisotilaallisen äijäköörinsä kanssa. Joten lukuaikaa rajoitetaan ihan minusta riippumattomista syistä. Ja joka tämän uskoo, minulla olisi yksi silta myytävänä...

Tänään tuutoropettajamme (minulle vieras käsite, koska yliopistolla ei minun aikanani ollut mitään opettajatuutoreita vaan tuutorit olivat vanhempia opiskelijoita, joiden ensimmäinen tehtävä oli tutustuttaa opiskelijat Porthaniaa lähimpänä oleviin juottoloihin) kertoivat sitten hieman tulevasta vuodesta. Saimme myös tietää kahden seuraavan vuoden aloitus- ja lopetuspäivät, jos jollakulla olisi vaikka tarvista tietää, miten voi aloittaa kesätyöt kesällä 2007.

Ensi syksy alkaa siis sisätautien harjoittelulla, jonka jälkeen alkaa ruotsin opinnot, psykiatria, anestesiologia ja mielenterveys-, kriisi- ja päihdeasiakkaan hoitotyön teoriaopinnot. Marraskuussa alkaa tuon kokonaisuuden harjoittelu ja loppuvuosi meneekin sitten ilmaisen työnteon parissa. Kevät 2006 menee Äkillisesti sairaan potilaan hoitotyössä ja harjoittelussa ja tämä harjoittelu suoritetaan mm. kirurgisilla päiväosastoilla ja jotkut onnelliset pääsevät seuraamaan jopa keisarinleikkauksia. Kevään lääkäriluentoja on kirurgia, synnytysoppi ja naistentaudit sekä lastentaudit. Ruotsia opiskellaan kakkoskurssin verran (mutta missä on englannin kurssit?) ja loppukevät opiskellaan ensin teoriatietoa Lasten, nuorten ja perheen hoitototyöstä ja kevät taitaa päättyä tuon opintojakson harjoitteluun (jollei se sitten jää seuraavan lukuvuoden alkuun).

Ennen varsinaisen koulutyön alkua minä opiskelen jo 3 opintopistettä aiheesta Raskauden aikaiset laboratoriotutkimukset. Kohteena on neuvolan perustutkimukset, erilaiset raskauden aikana ilmenevät ongelmat esim. äidin verensokerin, verenpaineen tai munuaisten toiminnan muutoksiin liittyvät tutkimukset, raskauskolestaasi, äiti-lapsi -immunisaatio ja sikiödiagnostiikka mm. sikiön kromosomitutkimukset. Kaksi muutakin vapaavalintaista kurssia on vetämässä, mutta tällä hetkellä kurssit näyttäisivät olevan täynnä ja mukaanpääsyni on korkeamman voiman kädessä. Jos nuo nyt kuitenkin natsaisivat, saisin ensi syksyn aikana hoidettua pois alta pakolliset vapaavalintaiset ja saisin ainakin vuoden verran nauttia vapaista maanantai-iltapäivistä.

VETOOMUS*VETOOMUS*VETOOMUS*VETOOMUS*

SPR:n verivarastot ovat hälyttävän vähissä. Jos täytät verenluovuttajan kriteerit, pelasta elämä ja käy luovuttamassa verta. Ole ystävällinen ja levitä tätä viestiä eteenpäin, vaikka omassa blogissasi. Nyt on todella suuri tarve.

Omasta verenluovutuksesta on niin vähän aikaa, että kokoverta minusta ei ole luovuttamaan, mutta ensi keskiviikoksi on varattu aika hemafereesiin. Taidan maanantai-aamuna soittaa, että pääsisikö jo silloin.

maanantaina, toukokuuta 16, 2005

Lastenklinikka revisited

Tänään oli Wagnerin toinen kasvuhormonikoe. Kasvuhormonin käytöstä on jo sovittu, mutta tämä koe määrittää nyt sen, käytetäänkö hormonia kahden vuoden kuurina vaiko teini-ikään asti ja onko hormonihoito perskorvattu vai kokonaan korvattu.

Yleensä kuopus ei aamulla ruoasta välitä, mutta tietenkin tänä aamuna, kun ruokaa ei nassuun saanut laittaa, tyttö aloitti jo aamupotalla nälkänsä mainostamisen. Onneksi vettä sai hörppiä ja se kelpasikin, kun sitten alkoi sairaalareissun jännittäminen ja kaikenlainen ruoka jäi pois mielestä.

Olin edellisenä iltana kertonut tytölle, mitä kokeessa tapahtuu, kerroin pistämisestä ja neulasta ja verestä ja tyttö oli hieman utelias eikä ollenkaan kauhistellut tms. Kyseli tietysti kovasti, että sattuuko se ja kerroin, että laitamme aamulla sellaiset laastarit käsiin, että pistäminen ei satu.

Aamulla sitten muistettiin laittaa emlat kämmenselkään ja kyynärtaipeeseen ja hämmästyksekseni tyttö antoi niiden olla ihan rauhassa, ei nyppinyt, ei repinyt, ei itseasiassa kiinnittänyt niihin mitään huomiota.

Lastenklinikalla meille näytettiin meidän paikkamme ja Wagner innoissaan ryntäsi leikkikalujen pariin. Hän ehti viidessä minuutissa käydä läpi kaikki ääntä päästävät ja valoja vilkuttavat vimputtimet hyllystä. Verenpainemittari hieman temppuili, mutta lopulta saatiin verenpainekin merkittyä papereihin. Olipa söpö pieni mansetti. Emlat oli otettu pois heti sairaalaan saapuessamme.

Lääkäri saapui. Hän oli pitkä komea mies, joka toi mieleen hieman Tehiksen tohtori Kovacin. Wagnerin kädet olivat hieman kylmät ja sopivaa suonta etsittiin hetken aikaa. Pistin merkille, miten kivasti lääkäri jutteli lapsen kanssa, ei todellakaan ollut fiilistä, että lapsi on vain neulatyyny kiireisen lääkärin päiväohjelmassa.

Eka yritys meni mönkään, kun lääkäri aluksi epäili suonen kuntoa eikä ollut varautunut Wagnerin salamannopeisiin liikkeisiin. Kanyyli oli jo kauniisti suonessa, kun pikkuneiti tempaisi kätensä pois ja sitten katseltiin hetken aikaa hienoa verisuihkua ennenkuin hoitajat saivat peitettyä käden sideharsotaitoksilla. Lääkäri totesi, että olipas hyvä suoni, mutta samaan suoneen ei voi enää yrittää, joten siirryttiin kyynärtaipeeseen.

Wagner muuttui astetta hankalammaksi potilaaksi, vaikka kaiken järjen mukaan kanylointi ei voinut sattua. Mutta tuntuuhan se ja oman veren näkeminen ei nyt ketään riemastuta, varsinkin kun edellinen yhtä runsas "verenvuoto" vei päivystypoliklinikalle ja haavansulkuoperaatioon ja sieltä tyttösellä on hiukka tuskallisia muistoja :( Nyt sitten tarvittiinkin kiinnipitäjiä ja pelkäsin, koska neiti monottaa lääkärisetää arkaan paikkaan, mutta sivistyneesti lapsonen tyytyi vain huutamaan kurkku suorana ja yritti repiä kanyloitavaa kättä irti hoitajan otteesta, mutta ammattilaiset hoitivat kanyylin kyynärtaipeeseen nopeasti, ottivat ekat verinäytteet ja kanyylikäsi oli paketoitu suit sait sukkelaan. Sitten Wagner jo vilkuttikin lääkärille iloisesti heihei ja vaati lisää leikkikaluja sänkyynsä.

Seuraavaksi tyttö sai suhunsa klonidiini-annoksen ja hoitajat sanoivat, että nyt olisi syytä pysyä pitkällään, koska lääkeaine väsyttää. Ajattelin, että muumivideo voisi rauhoittaa tytön sänkyyn ja onneksi tällä kertaa äidinvaisto toimi ja tyttö katsoi videota pötköllään. Hetkiseksi hän innostui leikkimään prinsessalegoilla, mutta huomasin, kuinka silmät alkoivat lurppaamaan ja vaivihkaa ryhdyin keräämään legoja pois sängyltä ja kun viimeinenkin lego oli pakissa, neiti kuorsasi jo täyttä häkää.

Verenpainetta mittattiin puolen tunnin välein ja verikokeet otettiin lääkkeen saamisen jälkeen 60, 90 ja 120 minuutin kohdalla. Wagner nukkui koko ajan. Kun kanyyliä vedettiin kokeen jälkeen pois kädestä, hän heräsi, vaikka herääminen on nyt aika voimakkaasti sanottu. Totuudenmukaisempaa olisi todeta, että hänellä oli hetkittäin silmät auki. Wagner halusi syliin ja puristi minua kaulasta 3-vuotiaan voimalla ja pehmeydellä. *sydäin*

Soitin Miehen hakemaan meitä ja sitten meille tarjoiltiin lounasta, joka kuului kokeen protokollaan. Wagner söi kurkut, leivän, joi maidon ja ahmi jälkiruoaksi tarkoitetun jätskipikarin. Minä söin hyvää jauhelihakasviskastiketta ja makaroonia.

Tyttö oli edelleen väsy, miehen saapuessa tytön silmät lurpsahtelivat ja mies kaappasi pienen kultansa syliin, jottei tämä nuukahtaisi pöytään ja kolauttaisi leukaansa. Tyttö nukahti isänsä syliin, nukkui koko automatkan ja jatkoi unia kotona. Pötkötin horroksessa tytön vieressä ja kirosin yläkerran kylppärirempaa, joka edelleen resonoi ympäri taloa. Potilas ei moiseen meteliin herännyt ja lämpimän lapsen vieressä minäkin urvahdin untenmaille. Heräsimme pirteinä klo 16.20, kun Mies soitteli, että on hakemassa Unoa tarhasta ja he ovat kohta kotona.

Seuraavaksi ohjelmassa on taas lääkärikäynti, jossa kuulemme tulokset. Menee tuonne kesäkuun puolelle.

lauantaina, toukokuuta 14, 2005

Kielimeemi

Ei minun blogini nyt ole pelkkää meemeilyä, mutta päivän junassa vietetyt 7 tuntia rokottavat vähän kirjoituskapasiteettia ja omatunto huutaa päivitystä, joten nyt näin, alisuoriutuen.

1. Mitä kieliä osaat mielestäsi?

Äidinkielenä suomea, englantia lähes natiivin tasoisesti, ruotsia ok, ranskasta olen kirjoittanut aikoinani ällän, mutta sanoisin, että pärjään enää kohtalaisesti. Saksalla ja italialla pärjään niin, että osaan olla kohtelias ihmisille ja hankkia itselleni ruokaa ja juomaa.

2. Opitko kieliä helposti?

Kyllä. Olen perinyt isältäni papukaijamuistin ja opin kieliä helposti foneettisesti. Sanasto ja kielioppi voi olla ihan alkutekijöissä, mutta ääntäminen jo hyvää.

3. Mitä teet syventääksesi tietojasi jossain kielessä?

Luen sarjakuvia ja aikakauslehtiä. Äidinkielen lisäksi ainoastaan englanti sujuu niin, että sillä lukeminen ei vaadi ylimääräisiä ponnisteluja. Mikä tahansa luettava, jonka aihepiiristä tykkää, on palkitsevaa. Olen lukenut neulelehtiä ja -kirjoja ranskaksi, saksaksi ja italiaksi.

4. Jos saisit mahdollisuuden oppia jonkin kielen nopeasti ja yksinkertaisesti ilman ponnisteluja, minkä kielen valitsisit?

Liian vaikea valinta. Joko italia tai latina.

(via raparperi)

torstaina, toukokuuta 12, 2005

Pyykkimeemi


Pyykkimeemi Posted by Hello

Mimsozinho heitti niin kutkuttavan haasteen, että oli pakko osallistua. Sanon vaan, että kuivausrumpu on lapsiperheessä ehdoton. Ja koska lapsien lisäksi minulla on Mies, niin minun on pakko passata nakukuvan ottaminen, mutta toivon, että se, joka kuvan tulee nappaamaan, arvostaa onneaan ;-) Joskus mietin, että olisipa sinkku kaksvitonen... sen verran syvälle upposi tuo deitti-ilmo.

Löytö

Tarkoitus ei ole kasata paineita kenellekään, mutta hihkuin ilosta, kun Kätilö kävi jättämässä viestiä kommenttilootaani. Osoite meni jo kirjanmerkkeihin.

Minä vasta opiskelen, mutta hän pääsee jo tosi toimiin ja vielä englanninmaalle. Niisk. Mikä unelma!

Good luck and all that!

keskiviikkona, toukokuuta 11, 2005

Kalkkiviivoilla

Koulua on enää 5 päivää jäljellä. Aikaa menee hieman enemmän, mutta viitenä päivänä täytyy siis mennä enää koululle. Noista kahtena päivänä on tentti ja yhtenä päivänä esitellään YTY-projekti muulle luokalle.

Minulla on vielä roikkumassa muutama kirjallinen työ - eilinen ei ollut ihan niin tuottoisa kuin ennustin - mutta kalkkiviivoilla tässä ollaan. Ensimmäinen kouluvuosi on kohta paketissa.

Jippii.

Tänään tuli sisätautien tentin tulokset. Opettaja sanoi kurssien keskiarvon olevan yleensä siellä kakkosen ja kolmosen välissä. Mä sain viitosen *villiä tuuletusta*. Kun näin arvosanan, minulta ihan oikeasti pääsi hämmästynyt voimasana atk-luokassa. Kyllä minä tiesin, että se meni hyvin, mutta että femman arvoisesti... Who's da man? I'm da man!

Sitten sain palautettua yhden kauan roikkuneen rästin. Jalka nousi keveämmin, kun olin tiputtanut paperinivaskan maikan postilootaan. Nyt ajattelin euforiassani sutaista toisenkin liian pitkään muhineen rästin lähetyskuntoon.

Huomisaamuna onkin sitten mielenkiintoinen retki luvassa. Kesätöitä varten minulla pitää olla todistus salmonellattomuudestani. Sitä varten täytyy antaa kakkanäyte. Oman kotikuntani asukkaille ko. näytteen analysointi on ilmainen, mutta näyte pitää itse toimittaa kaupungin elintarvike- ja ympäristölaboratorioon. Nyt kun suolentoiminta vaan olisi huomisaamuna yhteistyökykyinen.

Kaikkea sitä. Hrmph.

Tänään laskeskeltiin infuusiotunnilla lääkelaskuja, laimennettiin lääkkeitä, letkutettiin infuusionesteitä ja opiskeltiin infuusioautomaatin käyttöä. Huomenna tehoelvytetään ja perjantaina ollaan niin YTYä* että. Ensi viikolla pähkäillään diabetes mellitus -laboraatioissa ja tehdään selviytymistä ja kuntoutumista edistävän hoitotyön tentti. 24.5. on sitten viimeinen koulupäivä ja kevään viimeinen tentti eli kliinistä fysiologiaa ja kliinistä hematologiaa. EKG on vielä vähän hepreaa, mutta eiköhän tuo tuosta lukemalla ja nettiä selaamalla hieman tokene.

Nyt tankkaan itseeni vähän äitienpäiväristeilyn karkkeja ja sitten käyn munasarjasyövän kimppuun.

*Yhteiskunta, Työelämä ja Yrittäjyys

maanantaina, toukokuuta 09, 2005

Hiljaista koulurintamalla

Tämä päivä meni haahuillessa. Tarkoitus oli saada viimeisteltyä useampaa kirjallista työtä, mutta päivä menikin sitten sommitellessa yhtä sähköpostiviestiä, jota en useamman tunnin työn jälkeen sitten enää viitsinyt laittaa jakeluun.

Sisätautien tentin tuloksia ei ole tullut vieläkään :(

Muutaman ensi vuoden kurssin opintosuunnitelmat ja kuvaukset löytyy jo netistä ja yhden tenttikirjankin ostin jo omakseni syksyä varten ja toinen on hakusessa. Kieliopintoja pähkäilin myös. Ruotsin kursseille minulla on tarvetta suurestikin (vaikka olenkin kelannut ostamiani Gravid ja Vi Föräldrar -lehtiä), mutta rohkenen omahyväisesti ennustaa, että ainakin enkun ykköskurssista mun pitäisi saada kaiken järjen mukaan vapautus. Alan kirjallisuutta on tullut luettua jo sen verran ihan omasta kiinnostuksesta, että uskoisin tarvittavan ammattisanaston olevan tuon ykköskurssin verran hallinnassa. Varmuuden vuoksi annoin periksi pikku kirja-addiktille sisälläni ja tilasin brittiamazonista itselleni sairaanhoitajan sanakirjan. Minä tykkään lukea sanakirjoja. Joskus, kun pitää tarkistaa joku tietty sana tai käännös, niin huomaan varttia myöhemmin selanneeni sanakirjaa jo useamman sivun eteenpäin.

Huomenna olen kiltti tyttö ja lupaan näin puolijulkisesti, että kirjallisista hommista ainakin kolme nytkähtää maaliin huomisen aikana.

Kotirintamalla sen verran, että saimme lopultakin päätöksen Wagnerin syksyisestä hoitopaikasta ja saimme paikan just sieltä, mihin tytön halusimme. Toinen hyvä uutinen on, että kesäkuun alusta Unon tarhayksikkö menee kiinni ja lapset siirtyvät päätaloon kesäksi. On superhelpottavaa, että päätaloon voi lapsen viedä aamuvuoroaamuina hoitoon jo ennen klo seitsemää. Mun bussi lähtee klo 6.29 töihin ja sitä ennen ehdin auttaa miestä laittamaan tytöt lähtökuntoon ja kun he suunnistavat autolle, niin minä laukkaan bussipysäkille ja kukaan ei myöhästy töistä.

Tässä vielä varoituksen sana tai kuva, mitä kaikkea kuvankäsittelyohjelmalla pystyy lapselleen tekemään.

Have a good one. Minä menen syömään tonnikalasalaattia.

lauantaina, toukokuuta 07, 2005

Erilainen kirjallisuusmeemi

Schizoblogista löysin erikoisen meemin. Todettuani, että kyseinen hylly kirjahyllyviidakossamme on miehen ja minun yhteinen laitanpa-pois-kädestäni-tämän-äsken-selaillun-kirjan -varastohylly, arvelin, että tällainen pikavisiitti kirjastoomme voisi olla itsellekin silmät avaava. Kyllä se avasikin. Täytyy pyytää oma henkilökohtainen kirjastonhoitajamme paikalle järjestämään hyllymme taas kondikseen. Viisi vuotta sitten tehty luokittelu on sekoitettu niin, että omistautuneempaa arkistoihmistä itkettää.

Mutta se meemi.

Oikeanpuoleiselta toiseksi ylimmältä hyllyltä ota hyllystäsi viisi kirjaa ...

1. ja ensimmäisestä kirjasta ensimmäinen virke,
2. toisesta kirjasta sivun 50 viimeinen virke,
3. kolmannesta kirjasta toinen virke sivulta 100,
4. neljännestä kirjasta sivun 150 viimeinen virke sekä
5. viidennestä koko kirjan viimeinen virke.
6. Tee virkkeistä jono.
7. Nimeä lähteesi.

Our ears are accustomed as of our earliest age to listen to untruths, and our minds have been saturated over the ages as the depository of suppositions.And this they do in two ways, either with or without the help of witches.This utterly memorable battle was fought at the end of a dance, on the Playing Fields of Eton, and resulted in the English becoming top nation. We'll take in a quick bite at the Restaurant at the End of the Universe. Hyvää Yötä.


Erik Durschmied: From Armageddon to the Fall of Rome
Heinrich Kramer & Jacob Sprenger: Malleus Maleficarum (eng. käännös)
W.C. Sellar and R.J. Yeatman: 1066 and All That
Douglas Adams: The Hitch Hiker's Guide to the Galaxy, a Trilogy in Four Parts
Marko Nenonen ja Timo Kervinen: Synnin palkka on kuolema

Muuta elämää

Olin eilen taas harjoittelemassa töissä ja nyt sitten tehtiin ihan oikeita hommia eikä lueskeltu perehdytyskansiota. Lupauduin tekemään vielä pari iltaa ennen varsinaisen kesähomman alkua. Työvuorot on tehty jo juhannukseen asti ja kun tiesin, että juhannus on minulla vapaa, niin arvelin, että viikonloppuvapaita ei ennen sitä ole ja meillä olisi ollut alkukuusta yhdet miehen kaverin häät. Meinasin tippua tuolilta, kun huomasin, että kylläpäs vaan minulla on silloinkin vapaa viikonloppu. Olin jo mielessäni hyvästellyt notkuvat pitopöydät ja huokaissut helpotuksesta, kun ei tartte pähkäillä juhlavaatetusta (kutsussa toivottiin vierailta hieman muuta pukeutumista kuin perinteinen puku ja vaimoilla kukkamekko). Nyt sitten tuli vaateangsti, mutta eniten taitaa saada angstia miehen visa, kun käyn kurkkimassa lempivaatekauppani valikoimia. Mottoni voisikin olla Veni, Vidi, Visa.

Äitienpäivä SOS

Miehen puolisotilaallinen mieskuoro otti ja lähti sitten äitienpäiväviikonlopuksi kuorofestareille. Mies kotiutuu huomisiltana hyvin myöhään. Kun hän ensin ilmoitti menostaan, naureskelin hyväntahtoisesti ja pyysin, ettei pelleile vakavilla asioilla. Kun hän sitten ääni väristen vakuutti, että kyllä ilmoitus on ihan taivahan tosi, niin hymyni hyytyi ja mietin mielessäni, minkälaisen eroilmoituksen kirjoitan mieheni puolesta moiselle ääliökaartille, joka ei osaa katsoa kalenteriin päättäessään yli 50 miehen menoista. Aika monessa perheessä äitienpäivä muutti radikaalisti muotoaan.

Nyt siellä joku älähtää, että enhän minä ole mieheni äiti, joten miksi hänen poissaolonsa sunnuntaiaamuna on nyt niin suuri katastrofi. Koska lapsemme ovat vielä sen verran pieniä, etteivät he itse pysty järjestämään sellaista äitienpäivätoimintaa, jota haluaisivat, mieheni tehtävä on lasten isänä auttaa ja tukea lapsia, kun nämä haluavat juhlistaa äitienpäivää. Käytännössä tuo siis meillä tarkoittaa aamupalaa sänkyyn, lasten tekemiä kortteja ja lahjaa.

Tekstiviesti kaukaa ei lohduta, kun haluaisi viettää päivän sen miehen sylissä, jonka kanssa yhdessä hyppäsi tuntemattomaan ja jonka kanssa joka päivä olemme isä ja äiti näille rakkaille raivostuttaville ihanille tiitäinen tähtisilmille ja pulleropalleroille.

Vapautuksen äitienpäivän keittiövuorosta saan sillä, että äitini buukkasi meille äitienpäiväristeilyn, jonne me perheen naiset huomenna suuntaamme.

Oikein ihanaa äitienpäivää kaikille lukijoilleni.

keskiviikkona, toukokuuta 04, 2005

Blogimeemi

via Äetp

1. Missä bloggaat fyysisesti? Entä kommentoit?

Kotona. Voisin blogata koulusta, mutta vielä ei ole niin tullut tehtyä. Joskus vielä. Kommentoinnitkin lähtee parhaiten näköjään omasta tietsikkanurkkauksesta.

2. Pöytäkoneella vai kannettavalla?

Pöytäkoneella.

3. Oletko blogiaddikti?

Tunnustan. Tietyt blogit pitää kahlata joka päivä ja joskus lukuhetket venyvät liian pitkälle yöhön. Tosin, en saa vieroitusoireita, jos lähdemme viikonlopuksi mökille ja blogoslavia/blogistania jää oman onnensa nojaan. Itse tykkään kirjoittaa, tulee huono omatunto, jos ei päivitä suht säännöllisesti ja tarpeeksi usein.

4. Kuinka montaa blogia kirjoitat – anonyymisti ja/tai nimelläsi?

Ihan vaan tätä yhtä. Yksi neuleblogi oli

5. Oletko aamu/ilta/yökirjoittaja?

Lähinnä ilta- ja yökirjoittaja. Silloin on parhaiten omaa rauhaa ja jotenkin hämäryys tuo minussa kirjalliset halut irti. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kaikkea klo 03 kirjoitettua ei ole syytä sysätä nettiin muiden luettavaksi.

6. Uskotko bloggaavasi vielä kahden vuoden kuluttua?

Aikomukseni on blogata ainakin opintojen loppuun ja ehkäpä sieltä synnytyssalistakin löytyy kertomuksia. Siis juu, uskon.

Tämä voi hieman sattua

Tänään oli vuorossa kliinisen hematologian laboraatiotunti. Otimme toisiltamme (tai niinkuin minun tapauksessani yritimme ottaa) suoniverinäytteen eli vena-näytteen. Vena on latinaa ja tarkoittaa laskimoa.

Joillakin suonet ovat hyvin näkyvissä, kuultavat paksuina sinisinä matoina ihon alla. Itselläni on ihon pinnassa ohuita laskimoita, mutta se näytteenottoon soveltuva on syvällä ja löytyy vain suht kokenein sormin. Pistosparillanikaan ei suonet olleet varsinaisesti tyrkyllä ja niinpä me kaksi ainoina ryhmästämme sössimme ekat yrityksemme. Kaveri pisti liian pintaan ja neula jäi ihon ja suonen väliin. Minä, opettajan mukaan, taas kyllä sain neulan suoneen, mutta työnsin neulaa liian pitkälle, jolloin neulan lumen eli aukko painui suonen seinää vasten ja silloin neula ei tietenkään vedä. Hermostuksissani sitten tempaisin koko neulan pois, kun oikeaoppisemmin sitä olisi hivutettu varovaisesti taaksepäin, jolloin neula olisi plumpsahtanut oikeaan kohtaan ja näytteenotto olisi onnistunut. Kaveri antoi yrittää uudemmankin kerran ja taas sama juttu, opettajan mukaan neula oli suonessa, mutta taas liian pitkällä.

Ei muuten ollut herkkua mokata, kun muu ryhmä tuntui onnistuvan lähes silmät kiinni. Kaverini masentui ihan kunnolla ja tarjosin toista kättäni harjoittelukappaleeksi, mutta opettajankin mukaan sen suoni oli todella vaikeasti löydettävissä ja epäonnistuminen enemmän kuin todennäköistä. Opettajakaan ei kuulemma lähtisi vasemmasta kädestäni kokeilemaan näytteenottoa kuin pakon edessä. Onneksi yksi ryhmäläisistämme kysyi, josko kaveri haluaisi kokeilla häneltä näytteenottoa. Hänellä suonet olivat oikein kauniisti pinnassa, erottuivat isoina ja pulleina jo ennen kiristyssiteen (staasin) laittoa. Kaveri kokeili ja onnistui ja riemun määrä oli rajaton. Oma ilmeeni oli kait aika surkea, vaikka kovasti yritin itselleni sanoa, että kaikki ei onnistu ekalla tai tokallakaan kertaa ja suonissa on eroja ja olihan se neula siellä suonessa, että kyllä minä sen löysin... Jo kahdesti piikitetty kollega sanoi, että anna mennä vaan ja niin minäkin sain kokeilla vielä kerran pistämistä ja avot, se meni hienosti. Pieni putkilo täyteen hämmästyttävän lämmintä verta (se todella tuntuu käteen lähes kuumalta) ja onnistumisen ilo oli suuri.

Heittelimme ilmaan ajatuksia, että meillä olisi pitänyt olla iso satsi reippaita varusmiehiä, jotka olisivat olleet meillä koekaniineina. Palkkioksi olisivat voineet saada vaikka sämpyläkaffet ja ylimääräisen iltavapaan. Pähkäilimme, että miksei ole kehitetty laitetta, jolla tätä voisi harjoitella edes hieman sinne päin. Nyt nettiä surffatessani opin, että onhan sellaisia laitteita olemassa. Simuloivat oikean tuntuista ihoa ja suonia ja tekovertakin sieltä saadaan tulemaan suonista jne. Ovat vaan hirmu tyyritä ja varaosat myös päätähuimaavan kalliita. Tulee siis halvemmaksi antaa opiskelijoiden harjoitella kerran toisillaan ja sitten oikeilla potilailla.

Töissäkin tuli oltua eilen. Se nyt oli semmoinen tutustumisreissu, luin perhedytyskansiota ja opettelin talon tapoja. Vielä kaksi täyspainoista viikkoa koulua ja sitten töitä, töitä töitä. Juhannuksesta kaksi viikkoa lomaa ja takaisin töihin. Työt loppuu elokuun puolessavälissä ja koulu alkaa 29.8. Onnistuin myös ilmoittautumaan yhdelle vapaavalintaiselle kursille, joka käydään intensiivikurssina elokuun lopussa. Jos tuon käyn, niin hoitotieteen apro on sitten mennyttä, kun vapaavalintaisten opintoviikot ei enää riitä sen tekemiseen. Harmin paikka *virnistää*

Hyvää hela-torstaita. Muistakaa vanha sananlasku:

Jollei heilaa helluntaina, juhannuksena jono!

maanantaina, toukokuuta 02, 2005

Käykö keuhko?

Rakkaan mieheni huumorintajusta kertoo seuraava vitsi, jota hän tykkää kertoa:

Kauko Käyhkö meni lihakauppaan ja kysyi: "Onko maksaa?"
Kauppias vastasi: "Ei, käykö keuhko?"

Sain varattua itselleni harjoittelupaikan Meilahden osastolta 82 eli keuhkosairauksien klinikalta.

Tämä ei ollut ensisijainen toiveeni, mutta kun systeemi jumitti, niin varasin ensimmäisen eteen tulleen speksit täyttävän paikan. Nyt täytyy vain toivoa, että opettajakin hyväksyy tuon osaston. En käsitä, miksi ei hyväksyisi, koska sisätautejahan nuo keuhkosairaudetkin ovat. Sydänhommelit jää nyt vähemmälle, mutta kaikkea ei voi aina saada.

Kärähtää...kärähtää...kärähti

23.57 lopetti jobstep-varausjärjestelmä toimintansa tämän koneen kohdalla ja nyt puoli tuntia myöhemmin ei edelleenkään pääse kirjautumaan systeemiin.

Sanonko mitä? HÄ!

...kele...tana...ttunääs.

Stadian nettisivut ovat olleet alhaalla koko illan. Se ei hämmästytä yhtään. On enemmän sääntö kuin poikkeus, että Stadian systeemit kusee virka-ajan ulkopuolella. Yliopistolla sentään atk-hemmoilla oli päivystys ja kaatuneet tsydeemit pykättiin pystyyn kellonajasta ja kalenterista riippumatta. Stadiassa näköjään järjestelmän elinvoimaa tarkkaillaan vain arkipäivisin klo 8-16.

Tää on niin perseestä, syvältä ja poikittain

sunnuntaina, toukokuuta 01, 2005

Käämit kärähtää

Kyllä tämä tietotekniikka on sitten ihanaa. Ja kaikki mahdolliset sovellukset, joihin sitä halutaan tunkea.

Käkin tässä koneella simmut ristissä, kun *liuta kirosanoja* pitää varata ensi syksyn sisätautien harjoittelupaikka.

Ni-in. Keskellä yötä ...kele.

Pääkaupunkiseudun sosiaali- ja terveysalan oppilaitokset kun ovat viisauksissaan lyöneet päänsä yhteen HUS:n + muiden terveys- ja sairaanhoitopalveluja tarjoavien tahojen kanssa, että opiskelijat ihan itse netin kautta varaavat harjoittelupaikkansa. Sairaalat laittavat tietonsa paikoista nettiin ja sieltä sitten opiskelijat käyvät niitä varailemassa.

Ongelma on siinä, että netistä löytyy vain osa harjoittelupaikoista. Mutta ne on niitä halutuimpia harjoittelupaikkoja. Varauksia saa tehdä syksyn paikkoihin 2.5. alkaen, mikä merkkaa sitä, että kaikki tietokoneen ja yhteyden kotonaan omaavat ovat tietenkin koneen ääressä kyttäämässä harjoittelupaikkaa. Niin minäkin. Kun Neiti Aika pongauttaa ilmoille 00.00.01, niin veikkaan, että useampi sata enter-näppäintä iskeytyy pohjaan, systeemi kaatuu ja sitten odotellaan sormet toista niveltä myöden suussa, että onnistuiko paikan saaminen vai häämöttääkö edessä 5 viikkoa jossain lähes loppusijoitusvuodeosastoa muistuttavassa sairaanhoidon kroonikkoyksikössä, vaikka tarkoitus olisi saada harjoittelupaikka akuuttiosastolta.

Kaikki kunnia perushoidolle. Perushoito on hoidon perusta ja se kuuluu olennaisena osana sairaanhoitajan/kätilön työhön. Perushoidon harjoittelu on kuitenkin jo suoritettu ja nyt on tarkoitus harjoitella sisätautien hoitotyötä akuuttiosastoilla. Tulevat potilaat varmaan olisivat iloisempia, jos heidän hoitajansa on kouluaikana tehnyt muutakin kuin vain pessyt ja syöttänyt vanhuspotilaita.

Väsyttää ja ja sitä toistakin veetä siis aika lailla.

Huomenna toivottavasti paremmalla mielellä.

kärttyinen tuleva kätilö